Lipe relaksoituminen

Lipe lipe lipe jee jee jee! Pieni flunssan poikanen iski päällensä tossa viikolla jälkeen Taman Negaran. Bussi liput oli kuitenkin jo ostettu, joten "pakkohan" sinne Koh Lipe saarelle oli lähteä. Oltiin kuultu saaresta pelkkää hyvää, joten odotukset olivat kohtuullisen korkealla. Penangilta Hat Yai:hin Thaimaaseen 3tuntia->Hat Yai-Pak Bara 2tuntia->Lautta Lipelle n.3tuntia. Eli ei mikään mahdoton matka penangilta käsin. Toinen vaihtoehto olis ollu lauttalla koko matka penangilta yhdellä vaihdolla, mutta se tulee kalliimaksi. Hat Yai:ssa ajauduttiin ostamaan paketti, joka sisälsi bussimatkan pak baraan, meno-paluu lautan ja yhden yön bungalowissa..1150batia~25?. En tiedä kuinka paljon tuli turistia taas pissattua linssiin, mutta ainakin silloin se tuntui hyvältä diililtä.

Alunperin oli tarkoitus sukeltaa, mutta flunssan pakottamana jouduimme keinuskelemaan koko viikonlopun riippumatoissa. Mikä olikin saaraan suosituin ajanviettomahdollisuus. Siinähän sitä oli samalla hyvä hieman opiskella. Saarelta on vaikea löytää edes baaria, jossa ei olisi riippumattoa, missä levytellä. Tämä kuuvaakin saaren ilmapiiriä todella hyvin. Tämä ei ole mikään bilesaari vaan paras paikka relaksoitumiseen, missä olen tähän mennessä käynyt. Oli siellä kuitenkin sen verran meininkejä että meille riitti. Saari on todella pieni ja sen kauimmaiselta rannalta toiselle puolelle saarta kävelee kymmenessä minuutissa. Ei teitä-> ei autoja. Muutamalla paikallisella on mopot käytössä, joilla pääse pääpolkuja pitkin kruisailemaan. Lipe on thaimaan eteläisin saari ja kiinni aivan malesian rajassa. Suurin osa saaren baareista oli erilaisia chill out paikkoja, joista time to chill bar oli meidän suosikki. Lipen ainoa ärsyttävä seikka oli kulkukoirat, jotka olivat vähän turhan tuttavallisia. Viimeisenä iltana saarelle rantautui thaimaan kovin reggaepumppu Job 2 Do. Syytämme Job 2 Do:ta siitä että viimeisen aamun herääminen venähti klo:8.28 asti, kun botski lähti 8.30. Kerettiin, aika nopeita jätkiä, eikö? Job 2 Do:n mukana Lipelle tuli thaimaalainen tulitaiteilija "Rasta Boy", jonka olin tavannut phuketissa Jouluna. Pieni on Thaimaakin! Noh siihen päädyttiin että Jop 2 Do:n keikalla heiluin taas tulitikkujen kanssa, perus juomapalkalla. Lipestä ei ole paljoakaan enempää kerrottavaa, koska ei siellä paljon mitään tehtykkään. Joten annan kuvien puhua puolestani.


Lipelle menemme luultavasti uudestaan, mutta seuraavalla kerralla. Täysin sukelluksen merkeissä.

Valkoiseen mieheen ei myrkkynuoli uppoo!

Torstaina 18.1.2007 Klo:22 lähti bussi penangilta kohti Temerloh nimistä kylää. Matkaajina Tero, Niko, Esa ja Laura. Sen verran meillä oli tietoa, että Temerlohista pitäisi löytyä illeagal vaneja, joilla matka jatkuisi kohti Taman Negaran viidakkoa. Olin ottanut yhteyttä erääseen organisaatioon, joka järjestää oppaita Taman Negaran viidakkovaelluksille. Heillä oli siis tieto siitä, että neljä hieman hukassa olevaa matkustajaa oli matkalla kohti Temerlohia. He olivat huolestuneet meistä, koska tiesivät bussimme olevan perillä Temerlohissa aamu neljältä ja pelkäsivät ettemme saa sieltä jatkoyhteyttä, koska on Low Season. Sainkin sitten puhelinsoiton bussiin yöllä yhden aikaan että he hoitavat meillä kuljetukset Temerlohista Jerantut nimiseen kylään, jossa voisimme levätä heidän hostellissaan ennen vaelluksen alkua. Sieltä he hoitivat myös kuljetukset Kuala Tahan nimiseen viidakon jokivarsikylään, josta varsinainen vaellus sai alkunsa. Melkoista asiakaspalvelua, eikö?

Kuala tahanista oppaaksi lähti paikallinen 23v jannu ja reppuun leiriytymisvälineet sekä vettä. Viidakkoon pääsylupien lippujen ja lappujen jälkeen hypättiin veneeseen, joka vuosi sopivasti. Ei hätää, näissä veneissä on aina yksi jamppa joka äyskäröi. Paikallisten kasvoilta pystyi lukemaan hyvästit, kun he jäivät heiluttelemaan pienien kelluvien ravintoloidensa terasseilta. Siitä ne levottomat kahutarinat ihmissyöjistä, verisuoniin sukeltavista iilimadoista jne. saivatkin sitten alkunsa. Seuraavan kolmen päivän aikana niistä irtosi uskomattoman paljon iloa. Kaksituntia veneellä, kohti syvintä viidakkoa. Omat fiilikset olivat aluksi hieman epäröivät kun vene jätti meidät totaaliseen puskaan. Ei sen takia että olisi viidakon möröt pelottanut, mutta ensimmäiset satametriä tuntui jo jaloissa, koska en tosiaakaan ole kävellyt täyspakkausta vastaavan mällin kanssa hetkeen ja edellinen yötön yö bussissa painoi silmiä kiinni. Noh fiilikset muuttuivat jo ensimmäisen kilometrin jälkeen kun sain lihakset lämpimäksi ja rupesi muutenkin heräilemään. Tuntui jo siltä että voisi kävellä vaikka loputtomiin ja ihmetellä uskomattoman kaunista luontoa. Ensimmäisellä taukopaikalla olikin länkkäreillä jo vähän ihmettelemistä. Kaikki kyllä tiesimme että viidakossa on vittupäitä=iilimatoja, mutta se että niitä oli jo pelkästään vasemmassa jalassa seitsemän ensimmäisen kaksituntisen jälkeen. Näiden kavereiden kanssa on siis viidakossa vain opittava elämään tai sitten suojautua oikein. Tero muunmuossa osasi laittaa lahkeet kengkien sisään niin että ei vittupäät päässeet reisille. Terolta ne valitsivatkin kiinteämmän lihan eli hauikset. Itsekin yrittin noit lahkeita kengkien sisään laittaa, mutta se alkoi sattumaan jalkoihin pidemmän päälle. Emi, meidän opas sanoikin meille että vittupäät on hyväksi terveydelle. Otin sitten neuvosta vaarin ja pistin veren yleiseen jakoon. Hyvin se sana kiersikin iilimatojen keskuudessa ja nyt jaloista löytyy reilu 20 arpea vittupäistä. Sade liittyi seurueseen tuntia ennen ensimäiselle yöpymispaikalle pääsyä. Lähes koko loppuvaelluksen ajan satoikin vettä, mutta se ei oikestaan haittannut siellä yhtään, koska sen viilentävä vaikutus piti virkeänä. Mielummin ne kamat on märkänä vedestä kuin hiestä. Emi johdatti meidät ensimmäiseksi yöksi suureen luolaan, jota elefantit ja tiikerit käyttävät normaalisti yösijanaan sateisina öinä. Sen kyllä haistoi...luolassa oli kohtuullinen mälli elefantin paskaa. Lisäksi luolassa vipelsi viidakkorottia, jotka olivat todella kiinnostuneita meidän likaisista aterimista sekä kummallisia hämähäkkiä muistuttavia, mutta heinäsirkan tavoin liikkuvia mönkiäisiä. Muuten luola oli oikein tunnellmallinen ja viihtyisä paikka. Nuo elefantit ja tiikerit pelkäävät ihmisiä ja haistavat nution savun jo pitkälle. Pystyimme siis hyvillä mielin nukkumaan ensimmäisen yön luolassa luottaen Emin sanaan. Emi kokkaili meille koko reissun, opasti mikä on myrkyllistä ja mikä ei jne. Viidakosta löytyy paljon maisteltavaa kun vain tietää mitä saa suuhunsa laittaa. Tästä syystä opas on ehdoton viidakkoon lähtiessä. Ensimmäisenä aamuna satoikin jo valmiiksi eli turhaan kaivaa kuivia vaatteita rinkasta vaan märät päälle ja tallaamaan. Toisen päivän ensimmäisenä kohteena kävimme hieman pienemmässä luolassa, joka oli kirjaimellisesti mustanaan lepakoita. Luola muutenkin oli todella hieno. Toinen päivä kuluikin kokonaan tallaten läpi viidakon. Itse vaeltamisesta todella mielenkiintoisen tekee lukematón määrä erilaisia esteitä, puroja, jokia, kaatuneita puita(ei mitään nyrkin paksuisia runkoja), mutaisia mäkiä, risukoita ja juurakoita. Päivällä pysähdyttiin kerran kunnolla syömään Emin herkkuja. Kiitos Emi! Hieman ennen hämärää saavuttiin alkuasukasheimo Orang Asli:en kylään. Me saimme heimolta käyttöön oman pikkuisen mökkerön, joka tuntui luolan jälkeen jo luksus majoitukselta. Orang Asli on heimo, joka pysyy noin vuoden paikallaan ja muttaa sen jälkeen uuteen kohteeseen. Yksi heimon mielenkiintoisita rituaaleista on menehtyneiden tovereiden vieminen puuhun tätä tarkoitusta varten rakennettuun taloon. Oikeastaan orang asli on nimitys kaikille malesian alkukantaisella tavalla eläville. Emme tajunneet sitä siinä vaiheessa, eikä tullut kysyttyä tämän tietyn alajaoston nimeä. Ilta kuluikin kokonaisuudessaan pienen katoksen alla sadetta pidellessä ja nauttien viidakon uumenissa olevan kylän tunnelmasta. Hyttysverkkojen alle nukkumaan ja aamulla tutustumaan kylään paremmin. Meidän herätessä viimeiseen aamuun viidakossa Orang Asli:t olivatkin jo päivän askareiden parissa. Toinen tarkistelee puhallusputken suoruutta ja toinen valmistelee neljästä eri puulajista tarvittavat välineet tulen tekoon. Lapsista huomasi aidon kiinnostuksen kummallisen näköisiä länkkäreitä kohtaan. Jonkin perheen oven edessä saattoi tapittaa silmät kiiluen seitsemän lasta rivissä. Yrittäessäni mennä tervehtimään lapsia kaikki juoksevat hirmukyytiä oman mökin oven taakse piiloon sieltä varovasti kurkkien. Ei ollut kuin yksi vaihtoehto, joka oli jonkkapallojen kaivaminen repusta. Helppoon meni! Viimeiset tunnit kylässä meni opetellen puhallusputkella ampumista ja tulen tekemistä hieromalla. Kylästä matka jatkui maailman pisimmän riippusillan kautta takaisin Kuala Tahaniin. Tahanissa kuivat kamat päälle ja takaisin kohti sivistystä ja Pizza Hut home deliveryä. Taman Nagaran vaellus oli ehdottomasti yksi parhaista kokomuksista mitä olen kokenut, vaikka välillä se armeija tulikin mieleen siinä tallustaessa.









Liput Koh lipelle ensi viikonlopuksi on jo varattu. Matkaajina Niko ja Esa. Terolla tällä hetkellä pientä flunssa/kuumeilua, joten jää viikonlopuksi lepäämään.

ollaan me oikeesti ihan reippaita...

...vaikka siivoja kävikin hoitamassa meidän kämpän eilen kuntoon. Ollaan tosiaan oltu jo reilu kolme viikkoa penangilla putkeen. Viimeistään nyt on aika päästä liikkumaan johonkin. Eli siis nokka kohti Taman Negaran viidakkoa. Noista Teron juhlistahan on siis jo kulunut se reilu kaksi viikkoa. Koska jostain kumman syystä se mopo karkasi silloin käsistä ja parkkeerasi ruutuun, jossa luki juhlikaa saatana, päätimme laittaa skarpimman vaihteen päälle. Emme ole siis puolloon kajonneet kahteen viikkoon ja aktiviteetti kimara jatkuu kokoviikonlopun mittaisella vaelluksella, joka pitää meidät edelleen kaidalla tiellä. Emme tosiaan tuota malariakuuria "ehtineet" ottaa, joten saimme viidakkoon ennestään kuumottavaan ilmapiiriin lisäksi pienen lisämomentin. Ostettiin kyllä jättipuollo OFF:ia. Eiköhän ne mäkäräiset sillä pysy poissa. Oon kaksi päivää ravannut ostoskeskusissa ettimässä kuteita vaellukselle. Löyty. Ekanapäivänä meinas pää seota ja sokaistuin kaikkien trendivaateliikkeiden edessä. Kotiin tullessani huomasin ostaneeni hirveesti kamaa eikä mikään liittynyt suoranaisesti trekkailuun. Noh.. tytöt käy shoppailemassa kun on tulossa jotain kivoja bileitä ja pojat sit kun on viidakkoreissu tiedossa.

Meidän sukelluskurssin ope oli aika lepposa malesialais jamppa, joka kylläkin unohteli aika paljon asiota, mutta kurssin se veti hyvin. Onohti se siinä sivussa aina jotain harjoituksiakin joita sen piti meille veden alla vetää. Ei haittaa nyt ollaan sukkelluksen open padi mastereita. Todellisuudessa se tarkoittaa sitä että saadaan sukeltaa kaksin 18 metriin. Käytännössä homma menée kuitenkin niin että meillä on aina dive masteri mukana sukelluksilla, joka tuntee ja näyttää oman laguuninsa ihmeet.

Golffiakin ehdittiin käydä pelaamassa näiden kuluneiden viikkojen aikana koulun kentällä. Eihän siitä mitään tullut ainakaan mun osalta. Terohan on tuon maagisen green gard koulutuksen on saanut, joten näin hänen löyvän muutaman oikein mainion swingin. Mun pallot pomppi vähän mihin sattu enkä muutenkaan oikein saanut kipinää kyseiseen harrasrukseen, vaikka kuinka yritin. Ei tarvi viheriölle enään astella.

Koulustakin voisin, jotain mainita ollaanhan me tännä kuitenkin opiskelureissu nimikkeellä lähdetty. Kurssit, jotka minulla on: Bahasa Malaysia(Malesian kielen perusteet), Culture of nusantara(Malesian, Indonesian, Singaporen, Thaimaan ja Philippiineiden kullttuuria opetava kurssi.), Spoken English(Höpötellään englantia) ja Basic acting(Nimi kertoo jo kaiken). Kursseista ei ole mitään erikoista mainittavaa vielä. Tehdään sellainen summary niistä sitten, kun ne rupee oleen loppusuoralla. Bahasa Malaysian opettaja vaikuttaa pojalta, joka tykkää pojista ja se puhu mulle iljettävän limaisesti siitä kuinka se tykkää mun parrasta.

Mä meen nyt pakkaan viidakkokamat. Mitä ihmettä sinne tarvii ottaa mukaan?

ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.

Jaahas. Aika se vaan rientää.

5.1. oli synttärit. Minun. Melko hyvät sellaiset. Oli ihmisiä monta, Nikon kännilaskujen mukaan jotain 70. Sain lahjaksi kauan himoitsemani Playstation Kakkosen. Syy miksi sitä olen himoinnut on Guitar Hero. Nyt on enää se ongelma että en ole saanut sitä GH:ta (oikeastaan himoitsen enemmän Guitar Hero kakkosta) käsiini mistään. Tai itse peli kyllä löytyy, mutta sitä kitaraa ei. Väittävät että ei Malesiasta sitä löytyisi, ehkä hyvällä säkällä Kuala Lumpurista. Singaporestakin voisi löytyä. No, toivotaan että jostain. En oo muuten nähnyt yhtäkään alkuperäistä peliä täällä myynnissä, kaikki on piraatteja. Näin ollen jouduin viemään Pleikkarin modattavaksi eilen, huomenna pitäis se saada.

Synttäreistä vielä. Ne oli siis perjantaina virallisesti. Syötiin kakkua ja laulettiin, sitten mentiin baariin. No ehkä se kakun syöminen ja laulaminen jäi vähän vähemmälle. Tultiin baarista ja normaaliin tapaan jatkettiin juomista. Jotenkin onnistuin siinä illan (aamuyön) mittaan rikkomaan ketsuppipullon lattialle. Kämppä oli muutenkin melko karseassa kunnossa, lasinsiruja joka puolella ja lattiat vähän helvetin paskaset. No lauantaiaamuna (päivällä vähän ennen yhtä) siinä sitten hämmästyksekseni heräsin olohuoneen sohvalta ympäripäissäni. Eihän se auta hyvää humalaa hukata, joten päätettiin yksissä tuumin tuhota tequilapullon loput ja hakea täyttöä lähikaupasta. Siitä alkoikin sitten tähän mennessä tämän reissun oudoin päivä. Ei sillon kai mitään hirveen outoo tapahtunut, mutta olo oli todella outo koko päivän. Liekö Kuningas Alkoholilla ollut osuutta asiaan, tiedäpä tuota. Nojoo kuitenkin hauskaa oli ja kaikkea tapahtui. Eteenpäin.

Viime perjantaista maanantaihin käytiin sukelluskurssi, mikä oli oikein hieno kokemus. Perjantai ja lauantai käytiin teorioita ja allasosioita, sunnuntaina ja maanantaina päästiin ihan mereen. Tehtiin yhteensä neljä sukellusta Pulau Payarilla. Nähtiin mm. helvetin iso barracuda, Mustafa. Se asuu yhen laiturin alla, on muistaakseni 11 tai 12 vuotta vanha, reilu 1,5 metrinen paskiainen ilkeän näköisillä hampailla varustettuna. Ihan lepposa kaveri vaikka ei siltä näyttänytkään. Sitten nähtiin ainakin titaaniliipasimia (titan trigger), lepakkokaloja (batfish), öö akvaariokaloja erilaisia (aquarium fish) ja pari haita. Tehtiin 16 metrin syvyydessä semmonen setti että sukellusopettaja veti kuolleen kalan hihasta, että saatiin pari haita siihen pörräämään, ja sitten piti ottaa sukellusmaski pois ja hengittää minuutti silmät kiinni haiden pörrätessä ympärillä. No ne oli oikeesti jotain pieniä, ehkä 1,5 m, riuttahaita jotka ei tee mitään pahaa millekään, että ei siinä oikeesti mitään.

Alunperin oli tarkoitus lähteä tänä viikonloppuna johonkin Thaimaan saarelle sukeltamaan, mutta koska sain sukelluskurssista muistona molempiin korviin tulehduksen, täytyi tämä jättää välistä. Tästä sisuuntuneena päätettiin lähteä viidakkoon vaeltamaan. Eli huomenna olisi tarkoitus lähteä Taman Negaran viidakkoon, joka on muuten maailman vanhin viidakko, 3 päivän 2 yön vaellukselle. Eli yövytään viidakossa hämähäkkien, iilimatojen, villieläinten, moskiittojen ja muitten runkkareitten kanssa. Ja koska ollaan niin helvetin kovia jätkiä, ei edes oteta malariapillereitä. No oltais me otettu muuten, mutta kun niitä ois pitäny ottaa viikko etukäteen jos niistä ois halunnu jotain hyötyä irti. Ei sitten.

Niin, varattiin liput Balille mid-term breakille. Mid-term break kestää viikon, mutta päätettiin ottaa vähän lisäaikaa siihen, että ehditään katsastamaan paikka kunnolla. Eli lähdetään 9.2. liikkumaan Balille päin. Takasin tullaan Kuala Lumpuriin 23.2. ja käydään siinä katsomassa Musen keikka 25.2. jonka jälkeen takas Penangille.

Lisäsin muuten noihin joihinkin (vai oliko se vaan yhteen, en muista) vanhoihin postauksiin kuvia. Katsokaa jos jaksatte.

Voimaa, ystävät.

-t.

the bucket effect top up

no moro moro.

Aikalailla samoissa meinigeissä ollaan Teron kanssa menty koko matka eli eipä mulla ihan hirveesti ole kokemuksia lisättävänä tuohon edeliseen. Voisin kuitenkin muutaman sanaisen mainita phi phi:n saarista, koska pidin niistä kovasti.

Pohjatiedoksi phi phi:n saarista sen verran että muunmuossa elokuva The beach on kuvattu kyseisillä saarilla, joten siitä saa vähän osviittaa minkälaisissa maisemissa liikutaan. Juuri näistä maisemista eli sinisistä laguuneista ja valkoisista puhtaista hiekkarannoista pidinkin. Tero taisi mainita että turismi on päässyt yllättämään phi phi:n saaretkin ja totta se onkin. Mielestäni ei kuitenkaan liikaa ainakaan vielä. Turismissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se tuo mukanaan liikaa tyrkyttäviä kaupustelijoita ja hintojen nousua sekä rauhattomuutta. Ja mikäs minä motkottamaan itsehän sitä turismia tässä eteenpäin viedään käymällä paikoissa. Tosin minusta ei sitä rahaa niihin paikkoihin paljoa jää jälkeen. Kuten ei varmasti monesta muustakaan phi phi:n kävijästä sillä siellä oli suurin osa matkustajista pienellä budjetilla olevia reppureissaajia(75% ruotsalaisia). Noh phi philtä voit kuitenkin löytää vielä rauhallisen rannan ja illalla ei ole pakko mennä rannalle josta suurin hälinä löytyy. Tosin me kyllä tykättiin mennä tässä tapauksessa tuolle hälinäpuolelle, koska se muodotui lähes 95%: sesti nuorista aikuisista. Eikä niinkuin monessa thaimaan kohteessa, vanhemmista isomahaisista länkkärisedistä nuori thaikkutyttö kainalossa ja toinen käsi perseessä. Phi Phi:n tunnelmaa saa naureskella pitkään...kaikki kestää ja tuntuu kuin kaikki olisivat kokoajan pikkupöllyissä. Eikä se haittaa sillä siellä ollaan lomalla, eikä pidä olla mihinkään kiire. Esimerkkinä: oot porukalla syömässä niin juuri sinun pitsasi saattaa tulla 40 minuuttia sen jälkeen, kun muut ovat syöneet. Eli lepposat rantareggae meinigit. Yksi seikka mistä tykkäsin siellä oli se että tutustuin paikallisiin tulisieluihin siellä, jotka olivatkin todella mukavia heppuja. Kävin esiintymässä heidän kanssaa josta hyvästä talo tarjosi illan sopat(buckets). Phi phi:ltä tuli myös reissun ekat kunnon snorklaus kokemukset. Enpä taida enempää hehkuttaa pihipihi saaria, kun ei ole vielä paljoa vertailukohteita eli muita paljon kehuttuja etelä-thaimaan saaria ehditty vielä koluta. Joudun sitten pian perumaan puheitani, jos ja kun löytyykin kivempia paikkoja.

Ekaks padi open water kurssi , josta muuten saa opintoviikot :) ja helvetinkyytiä kohti sukellusmestoja. Tänään ilmottauduttiin kurssille.

Terima kasih

the bucket effect

No moro.

Hetki on vierähtänyt edellisestä päivityksestä, pahoittelut siitä. Katotaas mitä on tapahtunut:

Koulun perehdytysviikko oli tosiaan 11. - 15.12. Tutustuttiin vähän kouluun, valittiin kursseja, kierrettiin Penangin nähtävyydet, säädettiin, häslättiin, biletettiin. Jälkimmäisen seurauksena oli allekirjoittaneella yhden perehdytyspäivän vaihtuminen allaspäiväksi. Kurssien valinnassa kriteerinä oli että luentoja ei ole maanantaisin eikä perjantaisin. Tässä lähes onnistuttiin, epähuomiossa otin yhden kurssin (joku tietokantakurssi) jossa on tunnin luento myös perjantaisin. Ajattelin kyllä pudottaa tämän kurssin pois, niin ongelmakin poistuu. Muita kursseja mitä otin: Bahasa Malaysia I (malesian kielen kurssi), Globalization and Cyber Culture, Societies and Culture of Nusantara ja Basic Music Technology. Eli oikeastaan ainoa omaan alaan liittyvä olisi ollut tuo tietokantakurssi. Ajattelin ottaa sen tilalle sukelluskurssin. Siitäkin saa yhden opintopisteen.

Perehdytysviikon jälkeen alkoikin varsinainen lukukausi, ja me lähdimme edeltävänä sunnuntaina Thaimaahan stressiä pakoon ja joulua viettämään. Matka suuntautui Phuketiin, jossa odotti loput Virtaset sekä Satu. Ensimmäiset kolme yötä nukuttiin salaa edellämainittujen hotellihuoneessa. Kolmantena aamuna, kun olimme lähdössä Phi Phille, hotellin henkilökunta alkoi jo hieman kyselemään että mitäs tyyppejä sitä oikein ollaan. Sitten oltiin pari yötä Phi Phillä ja jouluksi takaisin Phuketiin. Joulupäivänä lähdettiin takaisin Penangille ja kouluun.

Phuket sinänsä ei ollut paikkana kovinkaan paljon minun mieleeni, semmonen turistipaikka. Ne on kaikki melko samankaltaisia. Paljon turisteja, paljon kaupustelijoita. Tosin tutut kasvot ja halpa alkoholi korvasivat tämän pikku seikan.

Phi Phi oli jo mukavamapi mesta. Todella kauniita maisemia ja hieman rauhallisempaa. Ihmiset olivat paljon nuorempia ja kauniimpia. Ja suurin osa ruotsalaisia. Phi Philläkin alkaa olemaan jo melko paljon turisteja tosin. Yksi outo yksityiskohta siitä paikasta; siellä on kaksi rantaa joista toinen on päivisin lähes tyhjillään ja toinen täynnä, ja illalla toisin päin. Yksi alkuilta vietettiin tällä tyhjällä rannalla katsellen tähtiä, kuunnellen meren ääntä ja nauttien ämpäreitä (lisää ämpäreistä myöhemmin). Toisella rannalla olikin sitten muutamia megalomaanisia bileitä, täynnä nuoria länkkäreitä.

Jouluaatto oltiin tosiaan Phuketissa, jälleen samoissa hotellihuoneissa kun Virtaset ja Satu, mutta tällä kertaa ihan laillisesti maksetuilla lisävuoteilla. Jyrki ja Riitta (Nikon vanhemmat) olivat ystävällisesti joululahjaksi maksaneet meille hulppean jouluillallisen hotellimme ravintolassa. Siihen kuului about ihan vitun monta seisovaa pöytää josta sai hakea sitten erilaisia hyvyyksiä. Vaihtoehtoja oli siis paljon. Jouluaatto sujui leppoistasti syöden ja juoden. Lähtö takaisin Penangille oli seuraavana aamuna liian aikaisin.

Puolivuotiskotiimme palasimme joulupäivän iltana. Seuraavana päivänä ensimmäistä kertaa kouluun. Ja sitä seuraavana taas juhlimaan. Tällä kertaa onnistuttiin jäämään baarireissulta pois. Perjantaina olikin sitten taas reissuun lähtö. Pitkällisen pähkäilyn ja vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päädyttiin viettämään uutta vuotta Singaporessa. Matkaan lähti minun ja Nikon lisäksi Esa (Tampere), Esan kaveri Vellu, Lindsay (Kanada), Paulina (Saksa) sekä Lizbeth ja Elise (Hollanti).

Singaporeen matkustettiin hyvinkin mukavalla yöbussilla, hinnaksi tuli 16 euroa. Perillä oltiin lauantai-aamuna. Lauantaina kierrettiin vähän kaupunkia ja nähtävyyksiä läpi, käytiin elektroniikkaostoksilla ja todettiin alkoholin olevan kalliimpaa kuin Suomessa. Siksi jouduttiinkin ostamaan halvin viinapullo mikä löytyi, jotain kiinalaista yrttiviinaa. Maku oli sen mukainen. Helvetin pahaa. Mutta pakkohan se jotain oli juoda. Sunnuntaina kierrettiin taas vähän kaupunkia ym. Illalla pelattiin vähän juomapelejä ja suunnattiin sitten Marina Bayhin katselemaan ilotulituksia. Joku muukin oli saanut päähänsä saman ajatuksen ja paikalla olikin suunnilleen miljoona ihmistä, ainakin mun mielestä. Hukattiin tytöt siinä kun taksit ei tullut samaan paikkaan ja kännykkäyhteydet toimi melko heikosti. Eipä se menoa haitannut. Katottiin siinä ilotulitukset, niitä oli yhteensä neljä. Kolme ensimmäistä oli väsyneitä ja viimeinen, joka tapahtui vuoden vaihtuessa, vähän vitun hieno. Viimeisen ilotulituksen jälkeen lähdettiin yrittämään taksia, ja niin teki miljoona muutakin ihmistä. Lopulta saatiin taksi kuitenkin hommattua ja suunnattiin poikaporukalla Sentosan saarelle Silosa Beach Partyihin. Tytöt eivät kovasta yrityksestä huolimatta saaneet taksia, ja jäivät paitsi tästä ilosta. Bileet oli melko hienot, puitteet varsinkin. Porukkaa oli sopivasti, ei liikaa. Vaahtoakin oli, liian vähän. Eipä siellä ihmeitä tapahtunut, vedettiin kaljaa ja tanssittiin. Takaisinpäin lähdettiin jollain bussilla, josta ei tiedetty yhtään mihin se menee. Johonkin päästiin ja sieltä jostain saatiin hyvän odottelun jälkeen taksi hotellille. Nukkumaan päästiin kahdeksan maissa, muut vähän ennen, minä vähän jälkeen. Seuraava päivä alkoi hotellihuoneen luovutuksella kello kahdeltatoista, mikä tuntui todella pahalta. Lähdettiin kiertelemään kaupunkia ja muuta. Yöbussilla kotiin ja tänään aamulla ennen seitsemää oltiin takasin kotona.

Singapore on siitä kumma paikka että se poikkeaa muista Kaakkois-Aasian maista melko radikaalisti. Joka puolella näkee erilaisia kylttejä jotka kehottavat, kieltävät ja uhkailevat. Ja lähes joka puolella on siistiä. Ja kallista. On se ihan hieno kaupunki. Paljon vihreää joka puolella, vaikka suurkaupunki onkin. Mutta ei siellä kyllä kovin pitkään ole varaa oleskella, varsinkin kun budjetti on jo valmiiksi ihan ruvella.

Huomenna on taas paluu arkeen ja kouluun. Tosin täällä ns. arki ei ole aivan samaa kuin Suomessa. Perjantaina pidetään mun synttäribileet, olette kaikki tervetulleita.

Singaporea lukuunottamatta jokaista paikkaa on tähän mennessä yhdistänyt yksi objekti; ämpäri. Perinteisin ämpärisekoitus taitaa olla pullo Sang Somia tai muuta (halpaa) viskiä, tölkki Red Bullia, Coca Colaa ja perkeleesti jäitä, mutta mitkä tahansa ainesosat kelpaa, kunhan on alkoholia. Kaikki bileet mitä täällä Penangilla on järjestetty noudattaa myös melko samaa kaavaa; joku kutsuu porukan luokseen, porukka kutsuu lisää porukkaa, juodaan ämpäreitä, pidetään meteliä, pelataan ehkä juomapelejä, lähdetään baariin kahdeltatoista, tullaan pois baarista. Ämpäreissä on myös se ominaisuus, että ne tuottavat hyvinkin vahvan humalatilan todella tehokkaasti. Tästä syystä muistikuvat paikallisista baareista on melko hatarat.

Tästähän meinaa tulla romaani. Lopetan nyt, Niko saa täydentää joskus.

Ai niin. Hyvää tulevaa vuotta kaikille.

Pärjäilkää.

-t.