melkoista reissaamista!

Kaikki ei menny ihan putkee australiasta lahdettaessa. Valmiiksi repeamaisillaan oleva passini ID sivu hajosi lopullisesti austarialsta lahtevassa passintarkastuksessa. Uudessa-seelannissa paasin juuri ja juuri maahan erillisten selvittelyiden kanssa. Pistivat lisaksi meidan teltan ja mun vaelluskengat pesuun, koska sisalsivat tuntematonta maaperaa. Vaarallista!! NZ immigration ilmoitti etta en voi enaan matkustaa kyseisella passilla, koska se on rikki. Noh.. se nyt oli oletettavissakin. Sain valiaikaisen NZ id kortin ja kaskyn hommata uusi passi. Sevimisten ja selvittelyjen ja kalliiden suomipuheluiden jalkeen selvisi etta uudesta-seelannista ei ole mitaan mahdollisuuksia saada uutta suomen passia. Lahin suomen konsulaatti, josta pasin saa on australiassa. AAARGGHH.. sieltahan me juuri tultiin. Ongelma olikin nyt se etta eihan me voida matkustaa takaisin australiaan, koska ei ole sita ehjaa passia milla sinne paasisi-Dilemma. Ensimmainen ehdotus meille suomen konsulaatista oli etta pitaisi hommata jonkin muun EU maan Esim saksan konsulaatista joku EU-hata passi tai jotain milla paasis matkustaan takas Sydneyhyn. Koska oli perjantai iltapaiva ja kaikki virastot jo kiinni niin emme voineet muutakuin jaada pyoritteleen peukaloita maanantaihin asti. Tehtiin me vahan jotain muutakin siina viikonlopun aikana, mutta niista myohemmin. Eka tilitysta! Anterokin oli tulossa lauantaina ja odotti etta iloinen autoreissu alkaa jo hanen lentokentalle saavuttuaan..voi voi kun jouduttiin antsu pettamaan huonilla uutisilla etta ollaankin menossa takas ausseihin. Terokin oli siis siina samassa sopassa silla teron passi oli kanssa hajoamaisilla, mutta meni viela tarkastuksista lapi. Parempi kuitenkin hoitaa homma alta pois niin ei tuu sit pahoja tilanteita myohemmin. Viikonloppu oli hyvin sekavaa aikaa, koska ei tiennyt etta venyisiko matka kuukaudella vai pilaantuisiko vain uuden-seelannin osuus setvimisten passiasioiden hoitamisen lomassa. Siita, minkalaisen passin ja kuinka nopeesti sen saa ja mihin silla paasee vai saako vain kotimatkalle kelpaavan passin, tuli niin montaa erilaista tietoa eri tahoilta. Tiistaina saimme itsellemme Acklandista sijaitsevasta konsulaatista A-nelosen jossa luki paastakaa pojat takaisin australiaan rikkinaisella passilla..pliis! Tiistaina Amazing race vauhdilla takaisin kohti australiaan. Paastiin kuin paastiinkin takaisin ausseihin, mutta ei se helppoo ollu. Niko poika oli jokaisessa tarkastuspisteessa, jonkinlaisessa erikoiskuulustelussa. Meinas menna hankalaks senkin takia, ne ei meinannu myyda meille pelkaa menolippua australiaan, kun aina pitas olla nayttaa lahtolippu pois maasta etta ne ei luule et ollaan menossa piileskeleen johonkin eramaahan. Siihenkin pienet erikoisjarjestelyt ja taas kierrettiin lakia. Kun oli uskoteltu maahantuloviranomaisille olevamme hyvalla asialla. Alkoi seuraava murheen kryyni, nimittain mun jonkka pallot sisalsi tunnistamattomia siemenia ja se ei ollut australian lain mukaan hyva juttu. Ei niista mitaan sanomista tullut ensimmaisella kerralla kun aussehin tultiin. Jonkkapallot karanteeniin. Takaisin ne luvattiin minulle maasta poistuessa. Hotelli lahelta suomen konsulaattia ja keskiviikko aamuna hakemaan uudet tunnin pikapassin, joilla "pitaisi" paasta myos jenkkeihin. Toivotaan Toivotaan!! Keskiviikkona myos takaisin NZ:taa kohti. Ne piti mun jonkka palloista niin kovaa kiinni siella biohazardi karanteenihuoneessa etta jouduttiin juoksemaan koko terminaalin lapi ehtiaksemme lentokoneeseen. Sain viela oman turvamiehen kantamaan mun vaarallisia jonkkapalloja kansainvaliselle puolelle asti etta en varmasti viekkaan niita takaisin australian puolelle. Passitkaan ei meinannu aluks menna jarjestelmasta lapi, koska oli liian uudet. Koneessa takaisin Aucklandia kohti paastiin huokaisemaan. Jes sahlaaminen on ohi. Nuolaistiin ennenkuin tipahti. Jouduttiin viela taydelliseen kokotavara tullaukseen. Aikaahan siina meni ja Antero odotti asunto-auton kanssa ulkopuolella jo toista vuorokautta. Terollakin meni jo pala kurkkuun, kun 150kiloinen KiiviMies kysyi kumihanskat kadessa etta loytyyko huumeita jos tehdaan vartalotarkastus. Talla kertaa pelkka natti EI riitti. Loppusaldo 700 euroo ja kolme paivaa hyvaa uudenseelanniun reissuaikaa meni torpedoidessa ympariinsa. Asian positiivinen puoli Setek eli passien valmistaja maksaa viulut, koska passeissa on valmistusvika. Ei oltu meinaa ensimmaiset, joilta on 90-luvun loppupuolella myonnetty passi hajonnut.



Nyt on kaksi viikkoa kulunut kyseisen tapahtumasarjan alkamisesta. Ehdittiin yhteensa 12 paivaa reissaamaan ympari uutta-seelantia vuokraamallamme minivanista asuntoautoksi tunatulla toyotalla. Uusi-Seelanti on tunnetusti aktiviteettien ja maisemien luvattu maa. Naiden peraan me myos lahdimme. Ensimmainen Kohde oli rotoruan uudelta-vuodelta(rikkikaasuja maaperasta) haiseva kyla. Taalla oli Zorbing niminen aktiviteetti. Zorbingissa tyonnetaan 1-3 henkea lapikuultavaan pehmeaan jattimaiseen palloon veden kera. Pallo laitataan vierimaan kalpalinnan makia vastaavassa maessa alas ja ideana on lennella pallossa ympariinsa. Tiedan..kuulostaa ihan pimeelta, mutta voi etta sita naurun maaraa. Kuka naita juttuja keksii? Ensimmaisena yona ei uskottu etta voisimme tarvita autossa olevee lammitinta ja paatimme saastaa menematta leirialueelle, josta olisi virrataa autoon. Opittiinpa kantapaan kautta. Oli meinaan helvetin kylma! Siina oli pakko noyrtya ja painautua yha syvempaan lusikkaan kolmen pojan kesken. Ei voinu mitaan... Antakaa anteeksi. Seuraavana yona leiriydyttiinkin mestalla, johon kuului kylpeminen maanuumenista tulevassa kuumassa therlmal spa kylvyissa +40celsiusta kylmalla vedella jaahdytettyna. Hoidettiin siina samalla myos yksi koskenlaskureissu, jonka kohokohta oli maailman suurin(7m) kaupallisesti kumiveneella laskettu putous. Taas oli kivaa! Ohi mennen kaytiin myos vilkaisemassa kuumia muta lahteita. Tama kaikki tapahti ennen takaisin australiaan lahtoa. Australiasta takaisin paasyn jalkeen suunnatiin Waitomo Luolille. Taalla Niko ja Antsu otti aktiviteettikorneriin blackwater raftingin=markapuku, kypara, otsalamppu ja kumirengas perseen alle. Luolan sisalla olevalle jokiseikkailulle. Luola oli myos taynna, utopistisen nakoisen tahtitaivaan luolan kattoon muodostavia, kiiltomatoja. Taas oli kivaa! Anteron viimeisena paivana kaytiin pieni kavelyreissu tongariron kansallispuiston maisemia katsomassa. Illalla Wellingtoniin kaupungille ja antsu yolla koneeseen. Teron kanssa jatkettiin ylihinnoitetulla autolautalla Etela saarelle. Toinen viikko kului luonnon ihmeita tollottaessa. Pienia kavelyreissuja sinne tanne luonnon puistoihin, vesiputouksille, jaatikoille. Ristiin rastiin etela saarta. Kohokohta oli queenstownin kaksi viimeista paivaa. Queenstown on maailman adrealiiniaktiviteetti keskus. Benjiihyppyja, swingeja, laskuvarjohyppyja, raftingia, boardraftingia, snoukkausta, liitovarjoilua, jetboattingia, flyby wirea jne jne jne. Kaupungin, joka kulmalla on toimipisteita jos jonkin nakoiselle aktiviteetille ja safareille. Me paatettiin ottaa teron kanssa seuraavanlainen combo Jetboating kanjonissa ja maailman korkein swingi 109 metrista. Jetboating on sahakka vesiskootteriperiaattella toimiva lelu! Mennaan miljoonaa kohti kanjonin seinamia ja viimehatkella kaannos ja ahtaissa valeissa 360 kaannoksia. Reissun paras aktiviteetti oli kuitenkin Swingi 109 metrista, eka 60 metria vapaata pudotusta ja siita smooth siirtymien jattimaiseen keinumiseen. Hyppytyyli oli vapaa voltteja, takaperi paaedella ihan mita vaan. Itse valitsi gainer voltin ja pelottavan katse varpaisiin sivulle loikan. Taas oli kivaa.. tai siis tosi kivaa. Tahan asti olemme matkanneet poispain suomesta. Tanaan kuitenkin alkoin matka takaisin pain. Uuden seelannin etelasaarta kauemmaksi ei maapallolla voi paljoa paasta. Jaatikooita ja joitan pikkusaaria ei lasketa. Huomena lahtee onneksi lento kohti Fijin lampoa...kylla tata kylmaa on jo karsittykkin.