THAIisLAND tournee!

Selväähän se oli jo seuraavana päivänä Kota Kinabalun betonireisi harjoituksen jälkeen, että rantakohde oli seuraavana vuorossa. Saavuttiin tiistaina takaisin borneolta penangille. Ensimmäisen päivän jälkeen alkoi jo ahdistaa. Niko, Esa ja Valle ottikin torstaina suunnan kohti krabia thaikkulandiassa. Terolla oli myös liput krabille bangkokin kautta lauantaina. Bangkokista tero kävi nappaamassa Leenan matkaan. Poijaat lähti siis odottamaan kaksikkoa krabille. Krabin suurin ja tunnetuin kohde on ao nang biitsi. Se oli sellanen turistirysä että jaksettiin siellä ehkä yhden kaljan verran viettää aikaa ja sitten longtail botskilla hat ton sai (Hatun sain) biitsille. Täällä meininki muuttu sen verran stressittömäksi että sadan metrin matkan liikkuminen oli ehkä maksimi enennen teron ja leenan saapumista. Uskomattoman massiiviisten kiviseinämien väliin sijoittuva biitsi tarjoaa, ehkä maailman hienopia maisemia seinäkipeilijöille. Parin päivän riippumatto sekoilun jälkeen päätettin ottaa reissun eka aktiviteetti. Aktiviiteetin nimi oli kajakki melonta seikkailu suuntaan X. En tiedä mikä siinä oli idea,mutta kaikki otti retkelle passit mukaan. Kaippa me meinattiin meloa malesiaan tai indonesiaan. Noh pyydettiin rantarokkareilta vesipussia suojaamaan varusteitamme. Ne oli sillain joo joo tottakai meiltä yksi vesipussi löytyy. Hetken kaivamisen jälkeen, joku pojista toi perus mustan jätesäkin ja tarjosi sitä-water back water back. Otettiin tarjous vastaan, koska olihan veneessä lisäksi veden pitävä luukku tavaroille. Ensimmäisen kymmenen melallisen jälkeen koko porukka(Niko, Esa ja Valle). Päätti kallistaa vasemmalle etuviistoon. Ikäänkuin olisi yritetty intiaanikäännöstä. Kukaan ei ilmeisesti ollut sen verran kokenut meloja, että olisi tiennyt sen olevan mahdotonta kolmen hengen kajakilla. Seuraava vartti meni tasaiset jokapuolelle levinneitä släpäreitä keräillessä. Se oli onneksi ensimmäinen ja viimeinen 180-astetta täyttävä täysiympyrä tällä reissulla. Parin rannan ja kivipilarin ohituksen jälkeen. otettiin stoppi tyhjälle 5*6m tyhjälle biitsille. Water back osoittautui toimivaksi. Vesi meni sisään niin se ei tullu sieltä enään ulos=vesitiivis. Esan ja Vallen passileimat vähän levähti ei kuitenkaan mitään vakavampaa. Kameratkin hieman kastui, mutta pysyi ehjänä. Loppumatka melottiinkin vesisateessa takaisin hatun saille. Kiipeämään olisi ollut kiva mennä, mutta jostain tuntemattomasta syystä se vaan jäi. Esa lähti penangille opiskelemaan ja muut lähdimme suuntaamaan maanantai aamuna phiphi:n saaria joilla kävimme siis jo kerran aikaisemmin jouluna, mutta sukelluskortti puuttui silloin taskusta ja maya bay(The Beach elokuvan kuvauspaikka) jäi näkemättä. Pikku bungalowit rannalta ja suunnittelemaan oikeaa aikaa sukelluksille. Sukkelus phi phillä oli yksi parhaista, jos lasketaan että mitä kaikkia särkiä samalla sukelluksella voi nähdä. Tässä vähän listaa: Leopardi hai, Iso kilppari(Hawskbill turtle), Jätti mureena, Meriheppa, musta ja sinitäplä pufferit, titaani laukaisimia(Meren ärtyneipiä kaloja, joilla voimakkaat leuat), keltainen laatikkokala, leijona kala, skorppiooni kala, rauskuja, enkeli kala jne... Aikamoinen dyykki. Käytiin phiphillä myös yksi yhdistetty snorklaus/salaa maya baylle retki. Maya bay on päivisin täynnä jengiä...kiitos Beach elokuvan. Joten nykyään rannalle astumisesta veloitataan pääsymäksu-mitä VT. Ei todellakaan olla maksamasta siitä että pääsee astumaan rannalle. Meidän sniikki longtailboat kuski kertoi meille salareitin erään luolan läpi ja pientä polkua pitkin josta pääsi salaa hippailemaan rannalle takakautta. Teki maya bay visiitistä huomattavasti mielenkiintoisemman. Phi Phillä jouluna vakibaarikiksi tuli carpe diem, josta irtosi tulenpyöritystä vastaan ilmasta soppaa. Kyllähän täällä taas muutaman päivän viihtyi. Phi phi ei tarjonnut meille sukelluksien jälkeen mitään uutta, joten keskiviikko torstain kieppeillä otettiin vesihävittäjä thaimaan eteläisimmälle saarelle koh lipelle, jossa siis esan kanssa jo kerran käytiin aikaisemmin viikonloppua viettämässä. Edelleen oli sukellukset mielessä. Vesihävittäjässä oli kolme 225 heppasta myllyä ja kaasulla oli yksi asento. Tukka lähti nahka palo ja mafiagangsterin näköset venekuskit hieroivat kannella toistensa sisäreisiä. Lipellä olikin melkonen määrä suomalaisia meitä odottelemassa. Sanna, Laura, Hanna, Antti, Olli ja Jiinus. Samaisena iltana oli sama thaimaan kovin reggaupumppu sattumalta taas keikalla lipellä. Viime lipen käynnillä Job 2 Do esiintyi meille viimeisenä iltana. Suomiseuran illanistujaiset parvekkeella ja jalat notkuen keikalle. Aamupalalla tapasimme kummallisimman lintuilmestyksen forever. Kertokaa nyt te onkoo tää kana, hanhi vai kukko vai mitä häh! Lipellä ei suurin osa ajasta meni taas relaksoitumiseen, joten hankala on mitään erikoisempia tähän mainostaa. Pari hyvää sukellusta käytiin myös heittämässä. Eka niistä oli leppoisin sukellus ikinä. Virtaus oli myötämielinen ja sukelluksen kaava meni näin. Mene veden alle syvyyteen X-anna virran viedä-ihmettele kunnes alkaa ilma loppumaan-nuose pintaan. Ja sukkellus vielä lasketaan urheilu lajiksi. Paras sellainen ikinä.
Lipellä joku kolmisen päivää ja sen jälkeen lähdin yksin kohti Koh Taota! Tero, Leena, Valle, Laura ja Sanna lähti takasin penangille. Olli ja Antti jäi levytteleen ja mä otin suunna Koh Taota. Alun perin oli tarkoitus keretä full mooneihin, joissa oli kourallinen vaihtareita jo paikan päällä. Selvis että on mahdotonta keretä päivässä Koh Phanganille. Lähdin siis taolle, johon esa oli lauran kanssa tulossa full moonien jälkeen. Ensimmäisenä taolla vuokrasin jonkin asteisen skootterin ja enduropyörän välimällain, jolla lähdin tutkailemaan saarta. Hommasin kolmen hengen kämpän. Biitsiltä X jonka nimeä nyt ei jaksa muistaa. Laura ja Esa oli tulossa myöhemmin samaan kämpään. Tao oli yllättävän leppoisan oloinen saari vaikkakin jo vähän phiphi mäisesti ruotsalaisten kansoittama. Ja jos jonkin näköistä turisti pytinkiä on pykätty pystyyn ja maksullisia naisia näkyy iltaisin katukuvassa. Lipeltä tuttu Jiinus oli Divemasterina kämppämme vieressä sijaitsevassa suomalaisessa diveshopissa. Dive shopin jengi oli lepposaa porukkaa ja ekana iltana oli erään uuden divemasterin valmistujaiset. Tämä seremonia sisältää viimeisen divemasterin tutkintoon liittyvän snorkkelitestin. Snorkkelitestissä snorkkelin toiseen päähän on teipattu suppilo-suppiloon kaadetaan ämpärillinen pahaa alkoholipitoista litkua ja toinen pää snorkkelista on luonnollisesti suussa. Tällä kertaa ämpärissä taisi olla, jotain kaljan ja vodkan sekoitusta. Hyvin se jamppa siitä suoriutui, mutta loppuiltaa en taida kuvailla sen tarkemmin sillä hän saattaa lukea blogiamme enkä ole ihan varma haluaako edes itse tietää mitä tuli tehtyä... Esa vuokrasi samanlaisen mopedin. Ja vuorossa oli perinteinen, joka saarella suoritettava saarikierros. Saarikierroksella tutustuttiin taon krossipyöriä vaativiin hiekkamäkiteihin, joissa oli montaa koloa mihin tippua. Pari makeeta mestaakin pongattiin. Sukeltamisen jälkeen taon suurin bisnes on luultavasti turisteilta rahojen kiskominen mällätyistä mopoista. Mopoja vuokrataan joka kulman takana ja vuokraaminen on todella halpaa. Moposta merkataan kaaviokuvaan kaikki vanhat naarmut. Uusista naarmuista turisti maksaa mopoa paluttaessa. Näitä uusia naarmuja syntyy helposti, koska mopoja saa vuokrata vaikka Plussakortilla ja hiekkamäet on mahdottomia ajaa kyseisillä hernepyssyillä. Pakkohan se Taollakin oli sukeltamaan lähteä, kun kerran thaimaan sukelluskierrokselle oli lähdetty. Ja Tao on ehkä tunnetuimpia thaimaan sukelluskohteita ja noin turengin kokoisella saaralla on about 52 diveshoppia. Odotettavissa olikin siis että sukellusretkellä tullee näkymään enemmän sukeltajia kuin kaloja. Meillä oli suuret tavoitteet sukellusretkelle, sillä kahtenä perättäisenä päivänä suomalaisen diveshopin porukka oli bongannut baby valashain (5-6m) tietyllä dive sitella. Lähdettiinkin sukeltamaan siinä toivossa että löytyisi myös sen äippä(12m). Ei löytynyt. Ja niinkuin oli kuullutkin vähän oli turhan monta sukeltajaa samassa paikassa samaan aikaan. Sukelluskohde ja näkyvyys olivat kuitenkin uskomattoman mageet. Sinnehän se porukka tietysti ajautuu missä on hienot sukellusmestat kai se on ihan luonnollista. Toisena sukkeluksena suritettiin esan kanssa syväsukellus, jonka tarkoituksena oli saada pojat typpihumalaan. Tai niin meidän kouluttaja sen ilmaisi.(Typpinarkoosi, kansanomaisemmin syvyyshumala, johtuu ilmassa olevan typen korkean osapaineen aiheuttamasta narkoosista. Typpihumalan alkamissyvyys on yksilöllistä, mutta se alkaa vaikuttamaan noin 30 m syvyydessä ja voimistuu syvemmälle mentässä. Vaikka typpihumalaa ei keskisyvyyksillä tiedostaisikaan, se vaikuttaa sukeltajan reaktiokykyyn ja motorisiin toimintoihin alentaen suorituskykyä ja lisäten onnettomuusriskiä. Typpinarkoosin oireita ovat em. seikkojen lisäksi esim. jännityksen kasvu, euforiatila, huvittuneisuus, liika itsevarmuus, muistikatkot ja keskittymiskyvyn puute. Typpinarkoosin (ilmalla) voi välttää olemalla sukeltamatta syvälle). Meille annettiin kaksi minuuttia sukeltaa 34 metrin syvyyteen ja pohjalla kouluttaja tuli testaamaan muutamia meidän motorisia tomintoja ja tarkkailemaan pyöriikö silmät päässä. Kouluttajamme kertoi muunmuossa jostain oppilaastaan sellaisen tarinan että oli typpihumala vaikuttanut sen verran pahasti että oppilas oli ruvennut tarjoamaan happea kalalle. Itsellä ja esalla pysyi pää kasassa kohtuullisen hyvin. Fiilis pohjalla oli kuin olisi sukeltanut parin kaljan jälkeen eli alkuhiprakka. Noh nyt on sit lisenssi sukeltaa syvemmällekkin, mistä 0n hyötyä monessa kohteessa, jossa esim laivan hylky on syvemmällä, kuin 24m. Kuvassa hippibussista tuunattu baari taolla. Taolla ollessani iskä ja äiskä soitti että olivat ottaneet äkkilähdön KL:n ja haluaisivat kisoihin kovasti. Lupasivat maksaa mulle hotellin ja kisaliput jos järkkään liput ja lähden mukaan kisoihin. Ei tarttenut kauaa miettiä... Taolla taisi vierähtää kolma tai neljä päivää ja sitten mulla tulikin jo hirmu hoppu kohti KL:ää. Siitä lisää Myöhemmin.