Lipe relaksoituminen

Lipe lipe lipe jee jee jee! Pieni flunssan poikanen iski päällensä tossa viikolla jälkeen Taman Negaran. Bussi liput oli kuitenkin jo ostettu, joten "pakkohan" sinne Koh Lipe saarelle oli lähteä. Oltiin kuultu saaresta pelkkää hyvää, joten odotukset olivat kohtuullisen korkealla. Penangilta Hat Yai:hin Thaimaaseen 3tuntia->Hat Yai-Pak Bara 2tuntia->Lautta Lipelle n.3tuntia. Eli ei mikään mahdoton matka penangilta käsin. Toinen vaihtoehto olis ollu lauttalla koko matka penangilta yhdellä vaihdolla, mutta se tulee kalliimaksi. Hat Yai:ssa ajauduttiin ostamaan paketti, joka sisälsi bussimatkan pak baraan, meno-paluu lautan ja yhden yön bungalowissa..1150batia~25?. En tiedä kuinka paljon tuli turistia taas pissattua linssiin, mutta ainakin silloin se tuntui hyvältä diililtä.

Alunperin oli tarkoitus sukeltaa, mutta flunssan pakottamana jouduimme keinuskelemaan koko viikonlopun riippumatoissa. Mikä olikin saaraan suosituin ajanviettomahdollisuus. Siinähän sitä oli samalla hyvä hieman opiskella. Saarelta on vaikea löytää edes baaria, jossa ei olisi riippumattoa, missä levytellä. Tämä kuuvaakin saaren ilmapiiriä todella hyvin. Tämä ei ole mikään bilesaari vaan paras paikka relaksoitumiseen, missä olen tähän mennessä käynyt. Oli siellä kuitenkin sen verran meininkejä että meille riitti. Saari on todella pieni ja sen kauimmaiselta rannalta toiselle puolelle saarta kävelee kymmenessä minuutissa. Ei teitä-> ei autoja. Muutamalla paikallisella on mopot käytössä, joilla pääse pääpolkuja pitkin kruisailemaan. Lipe on thaimaan eteläisin saari ja kiinni aivan malesian rajassa. Suurin osa saaren baareista oli erilaisia chill out paikkoja, joista time to chill bar oli meidän suosikki. Lipen ainoa ärsyttävä seikka oli kulkukoirat, jotka olivat vähän turhan tuttavallisia. Viimeisenä iltana saarelle rantautui thaimaan kovin reggaepumppu Job 2 Do. Syytämme Job 2 Do:ta siitä että viimeisen aamun herääminen venähti klo:8.28 asti, kun botski lähti 8.30. Kerettiin, aika nopeita jätkiä, eikö? Job 2 Do:n mukana Lipelle tuli thaimaalainen tulitaiteilija "Rasta Boy", jonka olin tavannut phuketissa Jouluna. Pieni on Thaimaakin! Noh siihen päädyttiin että Jop 2 Do:n keikalla heiluin taas tulitikkujen kanssa, perus juomapalkalla. Lipestä ei ole paljoakaan enempää kerrottavaa, koska ei siellä paljon mitään tehtykkään. Joten annan kuvien puhua puolestani.


Lipelle menemme luultavasti uudestaan, mutta seuraavalla kerralla. Täysin sukelluksen merkeissä.