the bucket effect top up
no moro moro.
Aikalailla samoissa meinigeissä ollaan Teron kanssa menty koko matka eli eipä mulla ihan hirveesti ole kokemuksia lisättävänä tuohon edeliseen. Voisin kuitenkin muutaman sanaisen mainita phi phi:n saarista, koska pidin niistä kovasti.
Pohjatiedoksi phi phi:n saarista sen verran että muunmuossa elokuva The beach on kuvattu kyseisillä saarilla, joten siitä saa vähän osviittaa minkälaisissa maisemissa liikutaan. Juuri näistä maisemista eli sinisistä laguuneista ja valkoisista puhtaista hiekkarannoista pidinkin. Tero taisi mainita että turismi on päässyt yllättämään phi phi:n saaretkin ja totta se onkin. Mielestäni ei kuitenkaan liikaa ainakaan vielä. Turismissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se tuo mukanaan liikaa tyrkyttäviä kaupustelijoita ja hintojen nousua sekä rauhattomuutta. Ja mikäs minä motkottamaan itsehän sitä turismia tässä eteenpäin viedään käymällä paikoissa. Tosin minusta ei sitä rahaa niihin paikkoihin paljoa jää jälkeen. Kuten ei varmasti monesta muustakaan phi phi:n kävijästä sillä siellä oli suurin osa matkustajista pienellä budjetilla olevia reppureissaajia(75% ruotsalaisia). Noh phi philtä voit kuitenkin löytää vielä rauhallisen rannan ja illalla ei ole pakko mennä rannalle josta suurin hälinä löytyy. Tosin me kyllä tykättiin mennä tässä tapauksessa tuolle hälinäpuolelle, koska se muodotui lähes 95%: sesti nuorista aikuisista. Eikä niinkuin monessa thaimaan kohteessa, vanhemmista isomahaisista länkkärisedistä nuori thaikkutyttö kainalossa ja toinen käsi perseessä. Phi Phi:n tunnelmaa saa naureskella pitkään...kaikki kestää ja tuntuu kuin kaikki olisivat kokoajan pikkupöllyissä. Eikä se haittaa sillä siellä ollaan lomalla, eikä pidä olla mihinkään kiire. Esimerkkinä: oot porukalla syömässä niin juuri sinun pitsasi saattaa tulla 40 minuuttia sen jälkeen, kun muut ovat syöneet. Eli lepposat rantareggae meinigit. Yksi seikka mistä tykkäsin siellä oli se että tutustuin paikallisiin tulisieluihin siellä, jotka olivatkin todella mukavia heppuja. Kävin esiintymässä heidän kanssaa josta hyvästä talo tarjosi illan sopat(buckets). Phi phi:ltä tuli myös reissun ekat kunnon snorklaus kokemukset. Enpä taida enempää hehkuttaa pihipihi saaria, kun ei ole vielä paljoa vertailukohteita eli muita paljon kehuttuja etelä-thaimaan saaria ehditty vielä koluta. Joudun sitten pian perumaan puheitani, jos ja kun löytyykin kivempia paikkoja.
Ekaks padi open water kurssi , josta muuten saa opintoviikot :) ja helvetinkyytiä kohti sukellusmestoja. Tänään ilmottauduttiin kurssille.
Terima kasih
Aikalailla samoissa meinigeissä ollaan Teron kanssa menty koko matka eli eipä mulla ihan hirveesti ole kokemuksia lisättävänä tuohon edeliseen. Voisin kuitenkin muutaman sanaisen mainita phi phi:n saarista, koska pidin niistä kovasti.
Pohjatiedoksi phi phi:n saarista sen verran että muunmuossa elokuva The beach on kuvattu kyseisillä saarilla, joten siitä saa vähän osviittaa minkälaisissa maisemissa liikutaan. Juuri näistä maisemista eli sinisistä laguuneista ja valkoisista puhtaista hiekkarannoista pidinkin. Tero taisi mainita että turismi on päässyt yllättämään phi phi:n saaretkin ja totta se onkin. Mielestäni ei kuitenkaan liikaa ainakaan vielä. Turismissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se tuo mukanaan liikaa tyrkyttäviä kaupustelijoita ja hintojen nousua sekä rauhattomuutta. Ja mikäs minä motkottamaan itsehän sitä turismia tässä eteenpäin viedään käymällä paikoissa. Tosin minusta ei sitä rahaa niihin paikkoihin paljoa jää jälkeen. Kuten ei varmasti monesta muustakaan phi phi:n kävijästä sillä siellä oli suurin osa matkustajista pienellä budjetilla olevia reppureissaajia(75% ruotsalaisia). Noh phi philtä voit kuitenkin löytää vielä rauhallisen rannan ja illalla ei ole pakko mennä rannalle josta suurin hälinä löytyy. Tosin me kyllä tykättiin mennä tässä tapauksessa tuolle hälinäpuolelle, koska se muodotui lähes 95%: sesti nuorista aikuisista. Eikä niinkuin monessa thaimaan kohteessa, vanhemmista isomahaisista länkkärisedistä nuori thaikkutyttö kainalossa ja toinen käsi perseessä. Phi Phi:n tunnelmaa saa naureskella pitkään...kaikki kestää ja tuntuu kuin kaikki olisivat kokoajan pikkupöllyissä. Eikä se haittaa sillä siellä ollaan lomalla, eikä pidä olla mihinkään kiire. Esimerkkinä: oot porukalla syömässä niin juuri sinun pitsasi saattaa tulla 40 minuuttia sen jälkeen, kun muut ovat syöneet. Eli lepposat rantareggae meinigit. Yksi seikka mistä tykkäsin siellä oli se että tutustuin paikallisiin tulisieluihin siellä, jotka olivatkin todella mukavia heppuja. Kävin esiintymässä heidän kanssaa josta hyvästä talo tarjosi illan sopat(buckets). Phi phi:ltä tuli myös reissun ekat kunnon snorklaus kokemukset. Enpä taida enempää hehkuttaa pihipihi saaria, kun ei ole vielä paljoa vertailukohteita eli muita paljon kehuttuja etelä-thaimaan saaria ehditty vielä koluta. Joudun sitten pian perumaan puheitani, jos ja kun löytyykin kivempia paikkoja.
Ekaks padi open water kurssi , josta muuten saa opintoviikot :) ja helvetinkyytiä kohti sukellusmestoja. Tänään ilmottauduttiin kurssille.
Terima kasih
posted by Niko | 18:40
2 Comments:
kiitos vielä kerran mahtavasta viikosta!! phi phi oli tosiaan ihana!! (vaikka vieläkin jalassa korallien arvet..) nyt vaan paluu arkeen kotosuomessa...ikävä!
toi oli siis multa=)
Lähetä kommentti
<< Home