Kota Kinabalu

Malesia jakautuu kahdelle suurelle mantereelle. Oltiin kuultu että siellä toisessa malesiassa borneolla on sellanen komee ja korkee vuori nimeltään mount kinabalu. Joku oli meille valehdellu että se olis vielä ihan mahdollista kiivetä ylös asti ilman aikaisempaa kiipeämis kokemusta. Pakkohan sitä oli sit lähteä yrittämään. Meidän lisäksi mukaan lähti hullu raskalainen eli Laura, joka on tykännyt matkata kieroutuneessa matkaseurassa ja sai trekkauskipinän Taman Negaran viidakossa. Lähdettiin reissuun 14.3 yö bussilla. Tarkoitus oli pysähtyä Kuala Lumpurissa, josta lento lähti aamulla. Yöbussit on kuitenkin vähän turhan mukavia matkustaa ja oltiin satuttu vielä sellaseen bussiin, jonka päättäri ei ole KL. Uni tuli ja KL meni. Laura se taisi olla ensimmäinen, joka heräs KL:n jälkeen. Mars Mars kuskilta kysyyn että mitäs nyt tehdään kun pitäis keretä lentokoneeseen ja bussin nokka on kohti singaporea. Eihän se reppana kuski puhunut sanakaan englantia ja pyöritteli vaan päätään, että mees poika takas omalle paikalle siitä riehumasta. Tilanne raukes kun saatiin paikallinen tulkki väliin ja selvis että ei olla vielä ihan hirveen pitkällä KL:stä. Jäätiin seuraavassa kaupungissa pois, joka olikin hirveellä munkilla juuri saamaan suuntaan pois päin KL:stä kuin KL:n lentokenttä. Taksilla kentälle ja oltiin kentällä, jopa aivan liian aikaisin. Kinabalulla kamat hostelliin ja etsimään varauksia vuorella sijaitsevaan hostelliin. Ainoa ehto vuorelle kiipeämiseen on varaus hostellista. Tarkoitus oli lähteä kiipeämään heti seuraavana aamuna, mutta kävikin niin että mestat oli täynnä. Seuraavaksi vapaata kolmelle oli sunnuntaina ja nyt elettiin torstaita. Hokattiin ruveta tyrkyttämään malesian opiskelija viisumia. Säkä kävi ja saatiin kaikki paikallisten hinnoilla, joka tarkoitti käytännössä vähintään puolet hinnoista pois. Suunnitelmien muutos-> Ei haluttu jäädä Kinabalun kaupunkiin viettämään aikaa lyhyestä ajastamme borneolla, koska kaupunki ei tarjonnut muuta hyvää kuin Burgerkingin ja herkullisen italialais ravintolan. Oltiin keretty jo chekata itsemme sisään hostelliin, mutta ylimukavat hostellin pitäjät oli myötämielisiä ja saatiin rahat takaisin. Kinabalun edustalla on monta pientä saarta, joille meillä oli halu päästä. Arvottiin, arvottiin ja arvottiin että mille saarelle ja minkälaisella majoituksella. Loppuratkaisu oli hieman arvelluttava... Vettä tuli kaatamalla ja vuokrattiin leiriytymisvälineet ja ostettiin kasseihin tarpeeks sapuskaa kahdeksi päiväksi. Veneellä saarelle sapi nimiselle pienelle saarelle, jossa ei ollut majoitusta. Saaren yhdessä kulmassa oli pieni ranta-alue, johon kuskattiin päivisin turisteja snorklaamaan. Öisin saarella osui kuitenkin vain pari paikallista vartijaa. Otettiin teron kanssa viidakkovaellus tiedustelu saaren toiselle puolelle. Sieltä löytyi oma privaatti laguuni. Uusi marssi takas hakeen kamat ja Laura. Ilta meni mukavissa leiritunnelmissa notski pystyyn ja yrittettiin siinä vähän perinteistä suomalaista makkaran grillausta, mutta kokemus ei ollut paikallisilla kana nakeilla vastaava. Kaikki muu olikin sitten uskomatonta. Kirkas taivas, meri, notski, musiikki, seura, ja pullo viskiä. Toinen päivä omilla mailla meni samoissa meiningeissä kuin ensimmäinenkin lilluskellessa ja chilluskellessa. Iltapäivällä alkoi olemaan myrskyn merkkejä ilmassa. Kermaperseitä alkoi pelottaan, joten kerättiin leiri kasaan. Suunnaksi Kota Kinabalun turvallinen summer lodge. Leppoisan leirielämän jälkeen aktiivihamasta alkoi kolottaan. Valinta oli selvä. Aamuksi varattiin whitewater rafting. Tämä kokopäivän setti tarjosi hupia koko rahalla. Vetäjät olivat käyneet luultavasti jonkin asteisen koomikko koulutuksen ja 45 vuotta vahalla junalla/raitella meidät juuri juuri piti junakuski jolla oli, joko A) pakkomielle painella junan torvea tauotta B) luukoharjoja ja näki raitella elefantteja C) Oli muuten vaan sekasin ja rakasti junan torven ääntä. Itse rafting oli ten times better then bali. Menoa ja meininkiä riitti huomattavasti enenmmän, mutta maisemat ei vetänyt vertoja balille. Ei rafting idea ole maisemia lähteäkkään katsomaan. Tero jatkaa.