fiji

Uuden Seelannin lahes sietamattoman kylmyyden jalkeen oli tiedossa taas lampoa ja saaria ja rentoutumista rannalla. Kohteena siis Fijin saaret. NZ:sta kolmen tunnin lento paasaarelle Viti Levulle, kaupunkiin nimelta Nadi. Yopyminen jossain aivan hamarassa motellissa josta seuraavana paivana paastiin vasta Nadin keskustaan, joka ei muuten ole kovin mairitteleva paikka likainen, meluisa ja hieman turvattoman oloinen. No yksi paiva jouduttiin viela Nadilla viettamaan, kun arvottiin mihin suuntaan pitaisi lahtea. Paadyttiin ottamaan alkuun 7 paivan Bula-passi Yasawa-saariryhman saarille. Eli 7 paivaa saarihyppelya. Aloitettiin pohjoisesta Nanuya Lailai nimiselta saarelta, jolla on kuvattu osa Blue Lagoon nimisesta elokuvasta (siita vuonna 1980 ilmestyneesta versiosta) saman nimisella rannalla. Komiahan se oli, kirkasta vetta ja pitka hiekkaranta. Me majoituttiin toiselle puolen saarta eraan perheen pitamaan paikkaan, jossa meidan lisaksi oli yksi englantilaistytto. Rauhallista oli siis. Illalla oli tiedossa Kavan juontia. Kava on paikallinen, eraanlaisen pippurin juuresta valmistettu lievasti narkoottinen juoma, jota paikalliset litkii joka ilta. Ensimmainen kupillinen tekee kielesta hassun tuntuisen, pari kupillista lisaa ja suu saattaa lievasti puutua. Paikalliset kun alkaa juomaan kavaa, niin sita sitten juodaan pitkaan ja hartaasti. Niin tehtiin mekin. Useiden tuntien ja kymmenien kuppien jalkeen sita olikin jo pienessa kavapohnassa, joka muistuttaa hieman humalaa muttei kuitenkaan ole sita. Seuraavana aamuna paatettiin jatkaa matkaa, etta tulee Bula-passille kayttoa. Siirryttiin etelaan pain Matacawalevu nimiselle saarelle. Teltta pystyyn ja rannalle levyttelemaan. Illalla ei juotu kavaa, vaan korkattiin tuliaisina tuodut rommipullot. Uusi paiva - uusi saari. Vuorossa Manta Ray Island. Talle saarelle pysahdyttiin ihan sen vuoksi etta lahistolla liikuskelee runsaasti paholaisrauskuja, ja sellaisia haluttiin nahda. Manta Ray oli edellisia kalliimpi paikka, mutta myos laadukkaampi. Hintaan kuului aamiainen, lounas ja paivallinen, kaikki seisovassa poydassa. Ruoka oli hyvaa ja sita sai vetaa niin paljon kuin jaksoi. Kelpas meille. Manta Raylla viihdyttiin kaksi paivaa, ja toisena paivana paastiin nakemaan se minka vuoksi tultiinkin. Kaytiin snorklaamassa ja bongattiin paholaisrausku jonka "siipien" vali oli karkeasti arvioiden 3,5 metria. Oli iso! Ja komea. Seuraavana vuorossa oli Waya Lailai. Saari siina missa muutkin Fijin saaret; kaunista, lamminta, kirkasta vetta, hyvaa snorklaamista ja hienoja rantoja. Taalla relaksoiduttiin kaksi viimeista paivaa, jonka jalkeen takaisin Nadiin.

Nadissa ei talla kertaa yovytty kaupungin keskustassa, vaan rannassa, missa oli huomattavasti mukavampaa. Ei kuitenkaan niin mukavaa etta oltaisi pitemmaksi ajaksi jaaty, vaan jatkettiin etelarannikolle, kohteena Pacific Harbour ja maailman parhaaksikin haukuttu haisukellus! Tiedossa oli isojen kalojen ja mahdollisesti kahdeksan eri hailajin ruokintaa, mukana kaksi maailman neljan vaarallisimman hain joukossa olevaa: tiikerihai ja harkahai. No loppujen lopuksi nahtiin viitta eri haita; kolmea eri riuttahaita, nurse shark (en tieda miten kaantyy suomen kielelle) ja massiivisia, 3-4,5 metrisia harkahaita. Talla kertaa 7,5 metrinen tiikerihai ei meille valitettavasti nayttaytynyt, mutta olihan tuossakin jo ihmettelemista. Tehtiin siis kaksi sukellusta, ei missaan hakeissa, vaan katsottiin kun haita ruokittiin siita ihan vieresta. Valilla hait tulivat kosketusetaisyydelle, mutta meita neuvottiin pitamaan kadet pois niiden ulottuvilta, mika luultavasti oli ihan hyva idea. Haisukelluksilta selvittyamme jatkettiin itarannikolle, Caqalai nimiselle saarelle, joka osoittautuikin Fijin mukavimmaksi kohteeksi. Taalla oli huomattavasti halvempaa kuin lansirannikolla ja tunnelma oli paljon mukavampi. Resortissa oli meidan lisaksi 7 muuta turistia, mika oli ihan sopivasti. Pari paivaa levyttelya, snorklaamista, rantalentista ja auringossa paahtumista ja nyt ollaan taas Nadissa, valmiina suuntaamaan toivon ja unelmien maahan: USA! Parin tunnin paasta irtoaa siis kone reissumme toiseen Enkelten kaupunkiin, Los Angelesiin. Siella pain pitaisi 10 paivaa pyoria, suunnitelmat on viela ihan auki. Sen jalkeen onkin enaa muutama paiva Lontoossa ja sitten takaisin Suomeen, sopivasti juhannuksen kynnyksella. Perkele, missa valissa se seitseman kuukautta vierahti?

-t.