melkoista reissaamista!

Kaikki ei menny ihan putkee australiasta lahdettaessa. Valmiiksi repeamaisillaan oleva passini ID sivu hajosi lopullisesti austarialsta lahtevassa passintarkastuksessa. Uudessa-seelannissa paasin juuri ja juuri maahan erillisten selvittelyiden kanssa. Pistivat lisaksi meidan teltan ja mun vaelluskengat pesuun, koska sisalsivat tuntematonta maaperaa. Vaarallista!! NZ immigration ilmoitti etta en voi enaan matkustaa kyseisella passilla, koska se on rikki. Noh.. se nyt oli oletettavissakin. Sain valiaikaisen NZ id kortin ja kaskyn hommata uusi passi. Sevimisten ja selvittelyjen ja kalliiden suomipuheluiden jalkeen selvisi etta uudesta-seelannista ei ole mitaan mahdollisuuksia saada uutta suomen passia. Lahin suomen konsulaatti, josta pasin saa on australiassa. AAARGGHH.. sieltahan me juuri tultiin. Ongelma olikin nyt se etta eihan me voida matkustaa takaisin australiaan, koska ei ole sita ehjaa passia milla sinne paasisi-Dilemma. Ensimmainen ehdotus meille suomen konsulaatista oli etta pitaisi hommata jonkin muun EU maan Esim saksan konsulaatista joku EU-hata passi tai jotain milla paasis matkustaan takas Sydneyhyn. Koska oli perjantai iltapaiva ja kaikki virastot jo kiinni niin emme voineet muutakuin jaada pyoritteleen peukaloita maanantaihin asti. Tehtiin me vahan jotain muutakin siina viikonlopun aikana, mutta niista myohemmin. Eka tilitysta! Anterokin oli tulossa lauantaina ja odotti etta iloinen autoreissu alkaa jo hanen lentokentalle saavuttuaan..voi voi kun jouduttiin antsu pettamaan huonilla uutisilla etta ollaankin menossa takas ausseihin. Terokin oli siis siina samassa sopassa silla teron passi oli kanssa hajoamaisilla, mutta meni viela tarkastuksista lapi. Parempi kuitenkin hoitaa homma alta pois niin ei tuu sit pahoja tilanteita myohemmin. Viikonloppu oli hyvin sekavaa aikaa, koska ei tiennyt etta venyisiko matka kuukaudella vai pilaantuisiko vain uuden-seelannin osuus setvimisten passiasioiden hoitamisen lomassa. Siita, minkalaisen passin ja kuinka nopeesti sen saa ja mihin silla paasee vai saako vain kotimatkalle kelpaavan passin, tuli niin montaa erilaista tietoa eri tahoilta. Tiistaina saimme itsellemme Acklandista sijaitsevasta konsulaatista A-nelosen jossa luki paastakaa pojat takaisin australiaan rikkinaisella passilla..pliis! Tiistaina Amazing race vauhdilla takaisin kohti australiaan. Paastiin kuin paastiinkin takaisin ausseihin, mutta ei se helppoo ollu. Niko poika oli jokaisessa tarkastuspisteessa, jonkinlaisessa erikoiskuulustelussa. Meinas menna hankalaks senkin takia, ne ei meinannu myyda meille pelkaa menolippua australiaan, kun aina pitas olla nayttaa lahtolippu pois maasta etta ne ei luule et ollaan menossa piileskeleen johonkin eramaahan. Siihenkin pienet erikoisjarjestelyt ja taas kierrettiin lakia. Kun oli uskoteltu maahantuloviranomaisille olevamme hyvalla asialla. Alkoi seuraava murheen kryyni, nimittain mun jonkka pallot sisalsi tunnistamattomia siemenia ja se ei ollut australian lain mukaan hyva juttu. Ei niista mitaan sanomista tullut ensimmaisella kerralla kun aussehin tultiin. Jonkkapallot karanteeniin. Takaisin ne luvattiin minulle maasta poistuessa. Hotelli lahelta suomen konsulaattia ja keskiviikko aamuna hakemaan uudet tunnin pikapassin, joilla "pitaisi" paasta myos jenkkeihin. Toivotaan Toivotaan!! Keskiviikkona myos takaisin NZ:taa kohti. Ne piti mun jonkka palloista niin kovaa kiinni siella biohazardi karanteenihuoneessa etta jouduttiin juoksemaan koko terminaalin lapi ehtiaksemme lentokoneeseen. Sain viela oman turvamiehen kantamaan mun vaarallisia jonkkapalloja kansainvaliselle puolelle asti etta en varmasti viekkaan niita takaisin australian puolelle. Passitkaan ei meinannu aluks menna jarjestelmasta lapi, koska oli liian uudet. Koneessa takaisin Aucklandia kohti paastiin huokaisemaan. Jes sahlaaminen on ohi. Nuolaistiin ennenkuin tipahti. Jouduttiin viela taydelliseen kokotavara tullaukseen. Aikaahan siina meni ja Antero odotti asunto-auton kanssa ulkopuolella jo toista vuorokautta. Terollakin meni jo pala kurkkuun, kun 150kiloinen KiiviMies kysyi kumihanskat kadessa etta loytyyko huumeita jos tehdaan vartalotarkastus. Talla kertaa pelkka natti EI riitti. Loppusaldo 700 euroo ja kolme paivaa hyvaa uudenseelanniun reissuaikaa meni torpedoidessa ympariinsa. Asian positiivinen puoli Setek eli passien valmistaja maksaa viulut, koska passeissa on valmistusvika. Ei oltu meinaa ensimmaiset, joilta on 90-luvun loppupuolella myonnetty passi hajonnut.



Nyt on kaksi viikkoa kulunut kyseisen tapahtumasarjan alkamisesta. Ehdittiin yhteensa 12 paivaa reissaamaan ympari uutta-seelantia vuokraamallamme minivanista asuntoautoksi tunatulla toyotalla. Uusi-Seelanti on tunnetusti aktiviteettien ja maisemien luvattu maa. Naiden peraan me myos lahdimme. Ensimmainen Kohde oli rotoruan uudelta-vuodelta(rikkikaasuja maaperasta) haiseva kyla. Taalla oli Zorbing niminen aktiviteetti. Zorbingissa tyonnetaan 1-3 henkea lapikuultavaan pehmeaan jattimaiseen palloon veden kera. Pallo laitataan vierimaan kalpalinnan makia vastaavassa maessa alas ja ideana on lennella pallossa ympariinsa. Tiedan..kuulostaa ihan pimeelta, mutta voi etta sita naurun maaraa. Kuka naita juttuja keksii? Ensimmaisena yona ei uskottu etta voisimme tarvita autossa olevee lammitinta ja paatimme saastaa menematta leirialueelle, josta olisi virrataa autoon. Opittiinpa kantapaan kautta. Oli meinaan helvetin kylma! Siina oli pakko noyrtya ja painautua yha syvempaan lusikkaan kolmen pojan kesken. Ei voinu mitaan... Antakaa anteeksi. Seuraavana yona leiriydyttiinkin mestalla, johon kuului kylpeminen maanuumenista tulevassa kuumassa therlmal spa kylvyissa +40celsiusta kylmalla vedella jaahdytettyna. Hoidettiin siina samalla myos yksi koskenlaskureissu, jonka kohokohta oli maailman suurin(7m) kaupallisesti kumiveneella laskettu putous. Taas oli kivaa! Ohi mennen kaytiin myos vilkaisemassa kuumia muta lahteita. Tama kaikki tapahti ennen takaisin australiaan lahtoa. Australiasta takaisin paasyn jalkeen suunnatiin Waitomo Luolille. Taalla Niko ja Antsu otti aktiviteettikorneriin blackwater raftingin=markapuku, kypara, otsalamppu ja kumirengas perseen alle. Luolan sisalla olevalle jokiseikkailulle. Luola oli myos taynna, utopistisen nakoisen tahtitaivaan luolan kattoon muodostavia, kiiltomatoja. Taas oli kivaa! Anteron viimeisena paivana kaytiin pieni kavelyreissu tongariron kansallispuiston maisemia katsomassa. Illalla Wellingtoniin kaupungille ja antsu yolla koneeseen. Teron kanssa jatkettiin ylihinnoitetulla autolautalla Etela saarelle. Toinen viikko kului luonnon ihmeita tollottaessa. Pienia kavelyreissuja sinne tanne luonnon puistoihin, vesiputouksille, jaatikoille. Ristiin rastiin etela saarta. Kohokohta oli queenstownin kaksi viimeista paivaa. Queenstown on maailman adrealiiniaktiviteetti keskus. Benjiihyppyja, swingeja, laskuvarjohyppyja, raftingia, boardraftingia, snoukkausta, liitovarjoilua, jetboattingia, flyby wirea jne jne jne. Kaupungin, joka kulmalla on toimipisteita jos jonkin nakoiselle aktiviteetille ja safareille. Me paatettiin ottaa teron kanssa seuraavanlainen combo Jetboating kanjonissa ja maailman korkein swingi 109 metrista. Jetboating on sahakka vesiskootteriperiaattella toimiva lelu! Mennaan miljoonaa kohti kanjonin seinamia ja viimehatkella kaannos ja ahtaissa valeissa 360 kaannoksia. Reissun paras aktiviteetti oli kuitenkin Swingi 109 metrista, eka 60 metria vapaata pudotusta ja siita smooth siirtymien jattimaiseen keinumiseen. Hyppytyyli oli vapaa voltteja, takaperi paaedella ihan mita vaan. Itse valitsi gainer voltin ja pelottavan katse varpaisiin sivulle loikan. Taas oli kivaa.. tai siis tosi kivaa. Tahan asti olemme matkanneet poispain suomesta. Tanaan kuitenkin alkoin matka takaisin pain. Uuden seelannin etelasaarta kauemmaksi ei maapallolla voi paljoa paasta. Jaatikooita ja joitan pikkusaaria ei lasketa. Huomena lahtee onneksi lento kohti Fijin lampoa...kylla tata kylmaa on jo karsittykkin.

Niko lisailee random kuvia

Siihen tarvitaan kissa, purukumia ja lankapuhelin...

Sydney

meitsin tuleva kotiovi sydneyssa

Nimbinin erilainen lankkarikyla...

...jihaa...

Kylla kateeksi kay koalan elamaa!!

Kenkuru ja turisti

Anteronkin opiskelukampan partsimaisemat voittaa hervannan betoniviidakon

surfers paradise

Nimbinista matka jatkui yha pohjoiseen Gold Coastille, tarkemmin sanottuna Surfers Paradiseen, jossa ystavamme Antero on viettamassa vaihto-opiskelujaksoa. Ystavallisena herrasmiehena Antero lupautui majoittamaan meidat hotellihuoneensa lattialle, ja taytyy kylla sanoa etta muutaman viileahkon telttayon jalkeen huovalla paallystetylla lattialla uni maistui kylla todella hyvin. Maanantaina yritettiin kayda katsomassa rugbyottelua, mutta pelihan oli myyty loppuun joten jouduimme tyytymaan ottelun seuraamista paikallisessa pubissa tuopin kera. Koska aika ei riittanyt outbackilla kaymiseen, oli tiistaina ohjelmassa elaintarhassa kaynti. Kyllahan Australiassa nyt pitaa vahintaan kenguruita nahda. Siellahan niita sitten oli. Oli myos koalaa, kaarmetta, monenmoista lintua, krokotiilia ja ties mita kaikkea muuta Australian elainmaailman kummallisuuksia. Eihan se nyt sama ollut kuin etta olis luonnossa nahnyt, mutta sai luvan kelvata. Keskiviikkona Antero lahti tunnollisesti opiskelemaan ja me lahdettiin vesipuistoon temmeltamaan. Illalla ostettiin kuutio valkoista goonia, eli suomeksi neljan litran tonkka halvinta valkoviinia. Neljan litran laatikko maksoi 9 aussidollaria (n. 6 e), eli kovin hintavaa tavara ei ole. Ja sen kylla huomaa. Aika kaukana se oikeasta viinista on, mutta alashan se silti meni. Laatikon tyhjennettya kaytiin viela vilkaisemassa muutamaa paikallista yokerhoa. Tanaan lennettiin sitten takaisin Sydneyyn ja huomenna lahtee lento Uuteen Seelantiin.

Kaksi viikkoa on Australiaan aivan liian lyhyt aika. Siina ajassa ehtii vasta miettimaan mita kaikkea taalla voisi tehda. Sen verran hyva maku tasta maasta jai etta luultavasti tanne joutuu viela uudestaan tulemaan. Nahtavaahan taalla riittaisi useiksi kuukausiksi, vuosiksikin. Ainakin Great Barrior Reefille pitaa tulla joskus sukeltamaan.





Kahdessa viikossa ei tasta maasta paljonkaan viela ehdi oppimaan, mutta listaan tahan joitain asioita jota nyt tulee mieleen:

• Ihmiset - australialaiset tuntuvat lahes kaikki olevan erittain hyvantuulisia, oikein ystavallisia ja monella tuntuu olevan viela hyva huumorintajukin. Hauskoja ihmisia kaikenkaikkiaan.
• Buddy, mate, brother, honey, baby, darling, sweetheart - muutamia sanoja joilla aussit puhuttelee tuntemattomiakin
• Ymparistoystavallisuus - aussit pitavat hyvin huolta elinymparistostaan ja luonnostaan. Ihmisia kehotetaan olemaan roskaamatta, kayttamaan ymparistoystavallisia tuotteita, valttamaan turhaa roskan tuottamista, kayttamaan vetta ja energiaa saastavaisesti jne. Oikea asenne.
• Drive-thru-viinakaupat - miksei Suomessa ole jo tallaisia???
• viiden sekunnin liikennevalot - jalankulkijana katua ylittaessa vihrea valo palaa keskimaarin 4 - 5 sekuntia. Australian tapa rajoittaa elakemenoja?
• 80's is back - jotkut naiset kayttavat vaatteita jotka nayttaisivat olevan oikeasti sielta 80-luvulta. Eihan se kasarimuoti tuu enaa takaisin, eihan?
• Mustat ihmiset - Australiassa ei ole juuri lainkaan tummaihoisia. Sekin yksi kenen kanssa juteltiin oli asunut Hameenlinnassa... Ei maailma pieni ole ei.
• Piirakat ja kebabit - nam!

Huomenna siis Uusi Seelanti ja Auckland, Antero tulee lauantaina perasta ja siita alkaa kahden viikon road trip maan pohjoisosasta etelaosaan. Voi olla etta tana aikana ei blogia juuri ehdi paivittelemaan, joten karsivallisyytta.

-t.

nimbin.

Koska tana kesana jaa Provinssirock kaymatta, paatettiin kompensoida menetysta ja lahtea festareille taalla toisella puolella maapalloa. Suuntana Byron Baysta siis Nimbin, ja Mardi Grass. Nimbin on pieni, n. 8000 asukkaan kyla, joka koki mullistuksen 70-luvulla. Vuonna 1973 joukko nuoria paatti pitaa pikku bileet jossain paikassa joka olisi kutakuinkin keskella ei mitaan. He paatyivat Nimbiniin. Bileet pidettiin mutta bileitten jalkeen porukkaa ei huvittanutkaan lahtea kotiin, vaan osa halusi jaada viettamaan vaihtoehtoista hippielamaa, perustaa kommuuneja ym. Niin Nimbinista tuli ns. hippikyla jossa jarjestetaan hieman erilaiset festivaalit kerran vuodessa. Festareiden aikaan paikka on tietysti turisteja taynna, joten kylan varsinainen luonne ei meille aivan selvinnyt, mukavalta paikalta vaikutti kuitenkin.










Nyt alkaa loppumaan nettikahvilassa aika joten jatkan juttua myohemmin. Sen verran suunnitelmista etta huomenna jatetaan Surfers Paradise ja lennetaan takaisin Sydneyyn, josta perjantaina starttaa kone Uuteen Seelantiin. Antero lahtee viikoks mukaan Uuteen Seelantiin, tarkoituksena meilla on vuokrata asuntoauto ja ajaa kahdessa viikossa melkeinpa koko maa lapi, pohjoisesta etelaan. Katotaan miten kay, palataan asiaan paremmalla ajalla.

Kuitti.

-t.

Sydney-Byron Bay

Saavuttiin australiaan melko vasyneena, koska takana pitka lento. Pitkilla lennoilla on ilmaiset tarjoilut ja yon lapi kestava elokuvaputki omalta screenlta, joten pakkohan se oli ottaa irti koko rahan edesta. Aamu kuuden aikaan sydeyssa ja tiedossa oli etta sinne ei aijota jaada. Vaan suuntana oli Byron bay. Varattiinkin lentokentalta suoraan samalle illalle matka kohti byron bayta. Meille jaikin siin noin 14 tuntia aikaa hengailla ympari sydneyta.
Vasy painoi, mutta tieto tulevasta 12 tuntisesta bussimatkasta seuraavana yona sai pysymaan hereilla, jotta on sit helppo bussimatka nukkua. Lentokentan ovien avauduttua tuli karu fakta vastaa. Kylma viima ja paalla pelkat slaparit. Kulttuurishokki oli pahempi kuin aasiaan mennessa. Mutta positiivisesa mielessa eika se kylmyys nyt niin hirveesti haittaa(paitsi iltasin). Paastaanhan me kuitenkin viela fijille. Kaduilla ei haissut enaan kakka ja ilma oli raikasta hengittaa seka jokapuolella oli puhdasta. Sitten keskella isoa kaupinkia mahtui, jopa kavelemaan kaduilla. Oli mukavan valjaa vaihteeksi. Sydney on sitten komee kaupunki sinne vois vaikka muuttaa ensi nakemalta. Hitto mun piti laitaa kuvia talla samalla rykasylla, mutta ei onnistu tassa nettikahvilassa. Sydney meni kaupungilla hengaillessa ja puistoissa olevia ihme elukoita ihmetellessa. Lentavia kettuja ja isoja papukaijan nakosia lintuja, jonka oikeeta nimee en nyt muista. Illalla ei keksitty oikein mitaan muuta tekemista kun menna imaxiin kattoon 300. Imaxeja ei oo viela suomessa tai ei ainakaan sillon ollu kun me sielta lahdettiin
Se on siis elokuvateatteri, joka nayttaa vahan parempilaatuisena ja 3d elokuvia maailman isoimmalta screenilta. Olihan se melko plajays kottoon se 300 kun koko nakokentta oli pelkaa screenia. Hyva veto oli olla vakisin pystyssa koko paiva. Bussimatka meni lahes kokonaan nukkuessa. Byron Bay on entinen hippikyla, joka on muuttunut australian turisti rantakohteeksi. Onneksi se on kuitenkin viela kaukana thaimaan pahimmista turisti mestoista. Kohtuu lepposta mainikia ja ihmiset on mukavia ja kavereita tulee semmosta tahtia etta ei kerkee yhteystietoja ylos kirjottaan. Tosi mukavaa sakkia. Pari ekaa yota byron bayssa hengailtiin 16hengen solussa. Koska ei rahat enaan riita omiin huoneisiin. Hieman noi australian hinnat kylla sapettaa aasian jalkeen. Ei vaan voi enaan tehda kaikkee mita haluis. Noh solussa oli kuitenkin mukavaa kun oli paljon mukavia solukavereita. Nyt ostetiin teltta ja paatettiin siirtya telttailu linjalle. Tanaan ollaan yota art factory nimisessa mestassa. Arf factory on Melko funkki mesta, jossa voit teltailla, yopya tiibeessa ja kaikeinakosissa majoissa. Paivisin alueella on workshoppeja joka lahtoon, kuten tulenpyoritysta(Jee), Bongo rumpuja, didgeridoota, tansseja, maalaamista jne. Tanaankaytiin testeemassa puolivahingossa skatesurffilautoja. Eksyttiin siis oikeeseen paikkaan oikeeseen aikaan. Hauskaa hupaa ja hommaan paasi nopeesti sisaan. Taas yksi pirulainen ostettavian listalle. Olisko jollain heittaa ylimaaraista rahaa. Huomen aamulla meilla on suunta nimbinia ja mites sattuikaan etta siella on ''sattumalta'' Australian 15th mardigrass. Ei siita sit sen enempaa.... :))) Laitan kuvia kunhan paasen oikeenlaiseen nettikahvilaa. Nimbinista ei suunnataan kohti brisbanea ja anteroa. Dippaillaan...