Bali!

Yhdeksäs helmikuuta lähti bussi kohti Kuala Lumpuria, joka toimi välistoppina balin meno- sekä tulomatkalla. Samaan rytäkkään meille tuli Teron koulukaveri Eero ja Eeron vahtarikaveri bangkokista. He siis viettävät vaihto-opiskeluvuottaan Bangkokissa, joka on varmasti myös melko mielenkiintoinen vaihtokohde. (Elukkakimarassa esittelyssä tällä kertaa Pertti Paskanaama, joka päätti muuttaa meidän parvekkeelle lähtöpäivää edellisenä iltana) Pojat lähti messiin KL:llään. Nyt tulee Hostelli vinkki! Jos meette KL:ään. Pudu hostelli on ainakin hyvä ja halpa ainakin, jos majoittuu neljän hengen porukalla. Voi ott aa koko solun itelleen. Pari euroo nuppi/yö. Ihan keskellä kaikkea KL:ssä olevia perus nähtävyyksiä jne. Niinpä me sitten tehtiinkin ja käytiin katsomassa perus näyhtävyydet, kuten KL-tower ja Petronas Twin Towerit. Siellä sainkin uskomattoman flash backin nimittäin olin käynyt kyseissä tornissa muutama vuosi takaperin, enkä tosiaankan muistanut että KL-tornissa kävin ihmettelemässä aiemmallakin reissulla. Kaikki tuntui yhtäkkiä todella tutulta ja tuntui kuin olisin ollut kyseisessä tornissa vain muutama viikko sitten aikaisemmin. Hassu fiilis! Perus nähtävyyksistä perus baarikadulle, mutta eihän me ressukat päästy sisään mihinkään kun oli vähän tällänen reissulookki päällänsä. Noh sit yhtäkkiä oltiinkin pääsemässä yhteen aivan yhtä fancyn näköiseen paikkaan, kuin muutkin. No mikäköhän kompa siinä takana piileskeli? Onneksi joku paikallinen sen meille paljasti ennenkuin sisään astuttiin. Homobaarihan se oli. Ei muutakun kotio häpeemään! Ja aamulla nokka kohti balia.

Lentokentällä tutustuttiin Hawajilta kotoisin olevaan surffarityttö Marinaan, joka oli matkalla testaamaan balin aallot. Balilla Marina, joutui pieneen pinteeseen, koska hänen mastercard ei toiminut eikä muutenkaan paikallista valuuttaa omistanut. Tytöllä ei ollut siis rahaa yöpaikkaan eikä taksirahaa kohteeseen Uluwatuun, johon oli menossa. Ritarillisina Suomalasi herrasmiehinä päätimmä jeesata ja ottaa Marinan hoiviimme Kutalle, kunnes löydetään paikka, jossa master card käy. Tämä osoittautuikin melkoiseksi onnenpotkuksi, koska Marina piti meille vastalahjaksi surffikurssin. Miettipääkä itte... ottaisitteko mielummin maksullisen kurssin paikalliselta rantapojalta vai henkilökohtaisen surffikoulutuksen kauniilta hawajilaistytöltä for free. Taksikuskiskeihinkin on näköjään luottamista, koska pyysimme lentokentältä tullessamme viemään meidän kutalle halpaan ja hyvään majoituskohteeseen. Vei meidät suoraan mestaan, jossa maksoi 3 euroa yö per nuppi sisältäen aamupalan. Huoneet isot ja siistit lähes hotellimaiset. Omat wc-suihkutilat ja nätisti laitettu sisäpiha, johon perveke osoitti. Tungun Bali inn:istä tuli meidän koko balin reissun läpi kestävä tukikohta, jossa piipahdimme aina kutalla pyöriessä. Itse Kuta on suoraan sanottuna aika perseestä kaupustelijoiden määrän ja huutomeren takia. Tässä koottuna muutamia kutsu huutoja meitä kohtaan Nikolle: Hey Boss(yleinen, joka paikassa raikaava aussi kommentti), Nice beard, Nice musctach, Hey, Mel Gibson. Terolle: Mister hairy, Osama, Tero Terrorist(oppi meidän nimet nopeesti), Hussein jne. Kauppiaat täällä on lähes epätoivoisia Kutan pommi-iskujen jälkesestä hiljentymisestä ja kaiken lisäksi oli low season. Tavaraa saikin siis tosi halvalla. Itse ostin muunmuossa 15kpl käsikoruja hintaan alle euro. Kutan hyvät puolet ovatkin siis halpa turistikohdelänkkäri ruokatarjonta ja tuliaiset sekä tietysti hyvät alottelija surffaus aallot ja surffaaminenkin on lähes ilmaista, koska laudanvuokraajia on lukematon määrä. Parina ensimmäisenä iltana näimme myös penangilta tuttuja vaihtarikavereitamme Suvia, Ursulaa, Meriä ja Karia. Harmillisesti yhteydet heihin katkesivat malesian liittymien saldon loppumisen jälkeen ,eikä sitten törmätty enään balin reissun aikana. Kolmantena päivänä oli vuorossa White Water Rafting eli kosken lasku kumijollalla. Koko päiväreissu, johon sisältyi safkat, kuljetukset ja aamukahvit. Oltiin kuultu White Water raftingista paljon hurjia kokemuksia. Ja odotukset olivat korkealla. Taisi olla ehkä hieman liiankin korkealla meinaan odotettiin aika hullua meininkiä, mutta todellisuudessa se olikin hieman pliisumpaa. Ei kuitenkaan mitään kruisailua. Parasta siinä oli kuitenkin ympäristö. Makeita vesiputouksia todella rehevässä ja vihreässä vuoristo maisemassa. Pysähdyttiin myös yhdelle putoukselle matkalla suihkuun. Ja oli siinä myös yksi neljän metrin putous, joka matkalla laskettiin et kyllä se kivaa oli. Esa ja Laura saapuivat Balille neljäntenä bali päivänä. He muuttivat samaan hotelliin meidän kanssa ja seuraavaksi olikin sitten meidän tai oikeastaan Teron vuoro ja vahan surffigurun lailla tietoutta surffin saloista ja opettaa Esa ja Laura surffaamaan. Tässä vaiheessa on ehkä syytä kertoa meidän todelliset surffi taidot koko kaksiviikkoisen aikana saavuttamilla reenikerroilla. Ensinnäkin.. helppoa se ei ole! Vaikeinta siinä on se oikean ajoituksen, aallon ja sijoituksen löytäminen. Pääsimme kuitenkin useita kertoja aallolle, mutta tosin aika pienille aalloille verrattuna sihen mitä näkee kaikista surffikuvista ja videoista, kun mennään komeesti siellä kaatuvan aallon alla olevassa tunnelissa. Ihan sitä se vielä ei ole. Mutta todella kivaa se on silti. Ja raskasta. Viidentenä päivänä pysyttiin alkuperäisessä suunnitelmassa ja heivattiin Kuta. Jeeppi alle ristiin rastiin Balia. Ensimmäinen kohde oli Uluwatun maisema temppelin katsastaminen. Lyhyesti: Vihaisia apinoita, komeeta maisemaa ja temppeli hullulla sijainnilla kalliolla äkkijyrkän seinämän reunalla. Taivoitteena oli löytää uluwatun surffari ranta, mutta eräs portinvartija neuvoikin meidät toiselle rannalle mitä ei ollut missään kertoissa merkattu. Paikan nimi oli Dreamland beach. Se osoittautuikin nimensä veroiseksi todella hiljaiseksi ja mycket paljon kuniimmaksi kuin Kuta beach. Ei kaupustelijoita. Majapaikka 2e/y/n! Paikalla oli vain muutamia surffareita majailemassa ja chillailemassa. Vähän kylläkin tasokkaampia kuin me. Siis surffiskill-levelleillä mitattuna. Koitettiin niitä sen mestan aaltoja ja homma menikin niin, että aallon mukana pyörittiin rantaan. Paikan mahtavuus oli piikkilista, johon merkkailtiin viivoja kun söi tai joi jotain. Meillä olikin koko yön käytössä oma baari merenrannalla. Ei työntekijöitä(tai oli siinä yksi, mutta annoimme hänen nukkua omálla paikallaan), bisset haettiin ite kylmästä ja merkattiin kirjaan oma puumerkki. Miettikää, mikä luotto! Omat musat liitettynä paikan poppivehkeisiin..melko rentoo! Ei kuitenkaan jumahdettu tähän mestaan, mikä olisi voinut olla hyvin todennäköistä. Seuraavana aamuna otettiin Toyota Kijang alle suunnattiin tulivuoria kohti. Harhauduttiin matkalla, jollekkin todella syrjäiselle tielle, jossa oli paikallinen pieni kylä ja ihmiset katsoivat meitä kummallisesti ja todella pitkään siis Todella pitkään. Siinä sitten alkoi juttu lentää taas vaihteeksi ihmisöyjä heimoista ja niin edelleen. Tien loppussa oli kuvassa oleva kyltti. Me tulimme siis suunnasta, johon tuo kyltti osoittaa pääkallon kanssa :). Dilarang masuk tarkoittaa No entry. Lopun voi kukin kuvitella itse. Kyltin jälkeen huomasimmekin olevamme jo melkein vuoren huipulla. Päädyimme siis sinne mihin pitikin, mutta hieman epävirallista reittiä. Eksyttiin todella mystiseen paikkaan, joka oli suoraan jostain kauhu pätkästä. Mystisen usvan seassa oli Lake View niminen hotelli. Hotellissa ei ollut meidän lisäksi muita asukkaita ainakaan emme yhtenkään törmänneet. Kaikki oli kuitenkin valmisteltu kuin suuri hotelli olisi täynnä vieraita. Henkilökuntaa putkahteli usvan seasta tyylikkäine uniformuineen, vessan ovat narisivat, suuressa juhlasalissa kaikki pöydät oli laitettu ja me olimme ainoat asiakkaat kaikuvassa salissa. Saimmekin selville että hotellin henkilökunta muuntaa vieraansa yöisin kulkukissoiksi. Onneksi me käytimme suomalaista offia hyttysmyrkkynä ja luultavasti sen ansiosta säästyimme. Aamulla olimme reippaita ja heräsimme katsomaan auringon nousua. Vuorelta... komeehan se oli! Täällä pääsimme ensimmäistä kertaa fiilistelemään ilmastoa, joka muistutti suomea. Ja hyvihän siinä ilmastossa tuli nukuttua ruusunterälehdillä koristellussa sängyssä. Auringon nuosun jälkeen jatkoimme matkaa tulivuoren kraaterijärvelle. Siltä palasimma takasin ylös ja pitkin vuorenreunamia saaren pohjois osiin. Autoahan pitää tunnetusti tankata ja olimme aikeissa myös niin tehdä. Kääntyessämme huoltosemaalle kuului Teron suusta VOI PERSE!!! ja perään VOIMAKAS PAM!!!! Paikallinen Jannu Päräytti miljoonaa kylkeen. Tilannetta seurasi sekavia tunteita hässäkkää, paljon paikallisia ihmisiä ja Laura katosi loukkaantuneen mukana sairaalaan. Me Lähdimme poliisin matkassa laitokselle. Lähes seitsemän eri polisia kyseli meiltä samat asiat. Joku poliisi toi Laurankin samalle asemalle ja olimme taas kaikki kasassa. Paikalle saatiin ihan oma turisti poliisikin. Seuraavaksi tuli sairaalasta tieto että jannulta oli murtunut perse aika pahasti ja siihen joudutaan tekemään leikkaus. Tässä vaiheessa meille tuli oma meitä puolustava neuvottelija. Vaikeahan se oli arvata että turistin viaksi se joka tapauksessa kääntyy. Pitkien ja tuskallisten odottelutuntien jälkeen meille annettiin käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko maksetaan jätkän sairaalakuluista ja moposta perheen haluama osuus tai sitten tulee tutkinta, joka tarkoittaa käytännössä 2-3 vuotta vankilaa indonesiassa oikeudenkäyntiä odotellessa. Arvatkaapa kumpi vaihtoehto otettiin? Jouduimme vielä odottelemaan seuraavaan aamuun lopullisten kulujen varmistumista. Lopullisiksi kokonaiskuluiksi sisältäen meidän oman auton korjauskulut tuli 5,9 miljoonaa paikallista valuuttaa. Aika pahasti se kolahti matkakassa. Turhaa sitä jäädä murehtimaan sen enempää. Matka jatkuu vapaudut vankilasta kortti kainalossa.(kuvassa aamukahvilla polliisi setien kanssa) Seuraavaksi menimme sinne mihin olimme tankkauksen jälkeen muutenkin menossa. Eli lähdealtaille uimaan ja virkistymään ja olihan siinä pakko yksi olutkin ottaa. Sukelluskohde Tulamben oli pakko jättää läpikulku kohteeksi tässä vaiheessa, koska kolari oli syönyt meiltä sen yhden vuorokauden, joka piti siellä käyttää. Auton vuokra-aika oli neljä päivää. Ajoimme saaren idästä ympäri suomalaisen saunahotellin kautta Ubudin kulttuurikylään. Ubudissa olisi kain ollut paljonkin näyhtävää temppeleitä jne. me kuitenkin vedettiin reissun parhaat kalsarikännit ämpäriseskan tahdissa. Aamulla ubudin jeep sightseeing ja takaisin Kutalle autoa palauttamaan. Laura lähti seuraavana päivänä takaisin penangille ja minä, tero ja esa päätettiin ottaa takaisin se mitä oltiin missattu eli tulambenin sukellus. Puukattiin päiväreissu tulambeniin sukeltamaan vuonna 42 hukkuneelle laivanhylylle. Sitä ei voi kuvailla kuinka hienoa se oli. Kuvitelkaa!!! Sitten jämähdimme harmillisesti kutalle kun tajusimme että on ja tiistai ilta sukelluksen jälkeen ja lento kotia kohti lähti perjantaina. Olisimme halunneet mennä gilin saarille, mutta päivän matka suuntansa oli liikaa siinä vaiheesse. Päätimmekin mennä lähimmälle lemboganin saarelle, mutta sitten tuli kuume (yli 40), oksu, paska jne. Ja sata ekee upposi lääkärin. Se siis minun osaltani loppu balista. Tero ja Esa otti sitten ilon irti kutan yömeiningeistä. Parannuin launtaiksi ja Balinmatkan kruunasi sunnuntaina KL:ssä MUSE:n keikka. Mulla oli siellä tosi kivaa ja Terollakkin oli siellä tosi kivaa ja MUSE oli hyvä, mutta Tero vaan ei muista sitä. Sanoo että harmittaa kovasti kun ei muista! Käytiin KL:ssä vielä yksi ihmetys katsastamassa. Nimittäin joku idiootti on saanut päähänsä rakentaa huvipuiston keskelle ostoskeskusta..huh huh! Kiitoksia mielenkiinnostanne. Meillä on seuraava viikonloppu kulttuuri viikonloppu sitten on luvassa sukellusta thailandiassa ja 15.3 lähtee lento Kota Kinabalu vuorelle vaelluksen merkeissä. Rakastamme teitä!

Täydenkuun pirskeet!

Thaipusam höyrypäissään saatiin torstaina 1.2.2007 idea että lähdetäänpä seuraavana aamuna thaimaan koh phanganin saarelle maailmankuuluihin fullmoon partyihin. Vähän se siinä arvellutti, että kuinka myöhässä paikalle saavumme, kun the day oli perjantai ja minivani lähti penangilta puolikuuden aikaan ja matkaa tiesimme olevan noin 12 tuntia.(Kuvassa: matkalla tapaamamme suomalaisturistit pakettimatkalla) Tiesimme myös sen, että kaikki varottelevat majapaikkojen loppumisesta. Pitäisi muka varata vähintään viikkoa aikaisemmin mikäli haluaa koh phanganin saarelta majapaikan saada fullmoon partyjen aikaan. Pääsimme kuin pääsimmekin perille jo kahdeksan aikaan illalla ja niinhän siinä kävi, että koko saaren majoituskapasiteetti oli täyteen puukattu ja sitä kapasiteettia saarella on melkoisen paljon. Eihän siinä vanhoina festarikarhuina kauaa mennyt, kun saatiin päähämme vuokrata jeeppi ja puukata siellä. Jeeppi alle kaljat kassiin ja auto parkkiin hyvälle kävelymatka etäisyydelle itse bilekeskuksesta. Homman nimi on se että lähes jokaisesta maailmankolkasta(40%ruotsalaisia, mistä ne sikiää) tänne saapuu nuoria reissaajia, jokainen täydenkuunilta juhlimaan ja ulvomaan. Bileiden meininki on sama kuin, minkä tahansa todella isojen kemujen meininki ero on siinä että sijainti on hieno ranta ja trooppinen ilmasto. Ranta on täynnä erilaisia musiikkityylejä soittavia baareja, joista voi valita oman suosikkinsa tai sitten pomppia paikasta toiseen, joka oli meidän vaihtoehto tälle illalle. Tuli on keskeinen elementti. Tulen pyörittäjiä ja veistoksia on paljon. Ja todella monelle suurta huvia näytti olevan palavan tulirenkaan läpi hyppiminen önkyräkännissä. Monet tuosta saivatkin ikuisen tatuoinnin, kuten eräs tuttumme oli saanut aikaisemmissa fullmooneissa. Yöllä jeeppi osoittautui reilusti kuumemmaksi, mihin oli suomessa tottunut. Muutan unisilmäyksen jälkee päätimmekin käyttää heti aamusta alkaen hyväksi meidän liikkuvaa bungalowia ja lähteä kiertämään saarta. Tuolta kierrokselta ei jäänyt mitään muuta kerrottavaa kuin, jos käytte koh phanganilla niin älkää menkö paradise waterfallille se ei ole kovinkaan paradise mainen. Ainiin hukattiin me myös auton bensatankin korkki hierottiin kaupat paikallisen pajan kanssa käytystä korvikkeesta. Tämä on muuten kannattavaa, koska vuokraajat yrittävät aina kiskoa turisti hintaa. Pariksi loppupäiväksi, jotka päätimme viettää koh phanganilla löysimme kivan rantabungalowin. Majapaikkoja vapautuu runsaasti heti fullmoonia seuraavana päivänä. Bileet rannassa kuitenkin jatkuu hieman pienimuotoisempana, mutta ei vieläkään pienenä. Loppu Koh phangan jatkui perus kaavalla ranta, ruoka juoma ja kotiin. Koh Phangan on kaunis saari, mutta olisin halunnut olla kyseisissä kemuissa mielummin silloin kun packbackerit niitä ensimmäisiä kertoja alkoi järjestämään.

Thaipusam

Onpahan jäänyt tarinoinnit vähän vähille viime aikoina. Olemme hyvin pahoillamme siitä. Paljon on kuitenkin tapahtunut viimeisimmän lipe päivityksen jälkeen. Joten aloitetaanpa oikeassa järjestyksessä. Ensimmäinen blogikynnyksen ylittävä happeningi taisi olla thaipusam festivaali täällä penangilla. Thaipusam on hindujen uskonnollinen sekopääjuhla, jossa osa "bilettää" transsin omaisessa tilassa ja samalla siinä sivussa käydään vähän tempeleissä moikkaamassa jumalia. Porukka rikkoo kookoksia kaduilla ja, mitä enemmän kookkosmaidon roiskeita itseensa saa sitä kivempaa on. Koko hoito kestää noin 3päivää ja meininki on ihan sama oli kello 6 aamulla tai 11 illalla. En mitään faktalukuja porukkamäärästä tiedä, mutta todella paljon hinduja on hyvin kuuvava termi porukan määrälle. Kaikista kuuluisin tämä tapahtuma taitaa kuitenkin olla masokismisesta puolestaan. Sadat ellei tuhannet osallistujat lävistävät itsensä täyteen joulukoristtetta muistuttavilla kromipalloilla tai sitten perus lihakoukut selkänahkaan, joihin kiinnitetyistä naruista kaverit kiskovat matkalla kohti pyhintä temppeliä. myös kummankin posken läpi työnnetään, jokin koristeellinen tikku. En tiedä onko hinduilla keskimääräistä huonompi kuulo vai mitä, mutta omat korvaparat ei sitä volyymin määrää pystynyt oikein sietämään. Kaksi tuntia päivässä oli kuitenkin maksimiannos eikä hinduksi kääntymistä ole odotettavissa ainakaan näillä bilellä. Kyllä suomen kesäfestarit vie vielä voiton. Oli kiva käydä, nähdä ja kokea..but no more!